Eilen kokoonnuimme neuvolan perhevalmennuksessa tapaamieni äitien ja vauvojen kanssa meille viettämään (lumi!)sateista iltapäivää. Vauvamme ovat kaikki syntyneet puolentoista kuukauden sisällä toisistaan, joten kaikki elävät samaa ikävaihetta esikoislastensa kanssa. Iltapäivä sujui leppoisasti, vaikka saman katon alla olikin kahdeksan vauvaa ja seitsämän äitiä. Ihanaa huomata, kuinka omatkin tytöt selvästi nauttivat muiden vauvojen seurasta. Äidit saavat vaihtelua arkeen ja kaivattua vertaistukea. Minulla oli samalla hyvä testiryhmä maistamassa kastejuhlaan suunnittelemiani tarjoiluja. Kokkasin bataatti-fetasalaattia ja tonnikalapiirakkaa. Salaatti onnistui hyvin ja sen otan kastejuhlan menuseen, mutta tonnikalapiirakan tilalle yritän löytää jotain maukkaampaa. Leivoin myös ensimmäistä kertaa cakepopseja, jotka olivat yllättävän isotöisiä, mutta onnistuvat hyvin ja aion tarjota niitä myös ensiviikolla. Täytyy vain hienosäätää koristelua ja keksiä kauniimpi alusta, jolle ne laittaa esille.
Kohta minulla on kolme kuukautiset tyttäret ja tuntuu, että vauvojen syntymästä on tosi kauan aikaa. Varmaan sen takia, että sen jälkeen on tapahtunut niin paljon isoja asioita ja tytöt ovat kasvaneet niin paljon. Olen itse myös kasvanut äitinä siinä mukana.
Olen oppinut lukemaan vauvojen viestejä. Ymmärrän jo aika hyvin milloin lapset ovat nälkäisiä, väsyneitä tai läheisyyden tarpeessa. Osaan ennakoida ja sen myötä yleensä välttää isommat katastrofitilanteet. Koen onnistumisen tunteita päivittäin, kun saan lapseni tyytyväisiksi. En hätäänny uusissa tilanteissa niin helposti kuin ennen.
Silti kuitenkin olen tottunut siihen, että koko ajan tulee uusia juttuja, mitä en hallitse. Juuri kun tuulettaa, että kylläpäs joku asia sujuu hyvin, se ei seuraavana päivänä enää onnistukaan samoilla kikoilla. Ikinä ei pääse täydellisen hallinnan tunteeseen.
Siksi pidänkin mielellään kuvitteellisen harjoittelija-nimikyltin. Äitinä olen ihan mielelläni harkkari, joka saa statukseensa vedoten helpommin anteeksi pikku mokansa. Tällä harjottelijalla on kuitenkin silminnähden oikeanlainen motivaatio ja asenne oppia paremmaksi. Punaiset posket hehkuen hän herää joka aamu uuteen päivään ja uusiin haasteisiin.
Sain babyshowereissani ystäviltäni lahjakortin vauva/perhevalokuvaukseen. Onneksi varasimme kuvauksen jo heti ennen vauvojen syntymää ja saimmekin todella onnistuneita ja herkkiä kuvia kymmenen päivää vanhoista tytöistämme. Nyt tytöt tuntuvat jo niin isoille ja haikeana huomaan, että pikkuvauvavaihe on jo ohi. Täytyy ottaa sitten taas seuraavat kuvat viimeistään puolen vuoden iässä. Valokuvat otti taitava valokuvaaja Olli Ilander. Hänen yrityksensä fotoilander toimii Porvoossa, mutta Olli pystyy tuomaan kuvauskaluston sopimuksen mukaan myös lähialueille. www.fotoilander.fi Meidän kuvat otettiin meillä kotona ja Olli sai hienon - juuri meidän tyylisen tunnelman kuviin. Koiratkin saatiin houkuteltua poseeraamaan vauvojen kanssa muutamaan kuvaan :-).
Vihdoin olen päässyt imetyksessä vaiheeseen, jota olen odottanut todella kovasti - imetys kestää vain noin 15 minuuttia, 7-8 kertaa vuorokaudessa, molemmat vauvat syövät samaan aikaan, maitoa riittää hyvin molempien tarpeisiin ja molemmat pystyvät imemään rintaa ilman rintakumia! Monenlaisia vaiheita on käyty läpi tässä lyhyessä ajassa ja olisi mielenkiintoista tietää, kuinka monta tuntia olen viimeisen kahden ja puolen kuukauden aikana viettänyt asian parissa. Alkuun tuntui ainkin, että syöttöön liittyvissä asioissa puuhastellaan lähes kellon ympäri. Suurin apu on ollut ehdottomasti mainio imetystyyny, jonka näppärä äitini minulle teki jo odotusaikana. Tyyny on melko korkea ja sen sisällä on superlonia, joten se ei lyyhisty kasaan, kun vauvat asettaa sen päälle. Sen avulla olen alusta asti pystynyt imettämään molempia samaan aikaan. Tai no, ei se ihan niin helposti alkuun sujunut :-D - todellakaan! Sitkeän harjoittelun tuloksena olemme kuitenkin päässeet nykytilaan. Ispiraation tyynystä sain Youtube-videosta, jossa eräs jenkkimamma havainnollistaa omien kaksosten imetystä tyynyn avulla. Mieheni löysi videon raskausaikana ja ensi katselukerralla molemmat naureskelimme koko klipille. En todellakaan osannut ajatella itseäni tuon äidin tilalle. Nyt kuitenkin tuo sama järjestely on käynnissä sohvallamme useita kertoja päivässä.
Jenkeistä voi siis tilata tuota Double Blessings - merkkistä imetystyynyä, jolla imetys onnistuu samaan aikaan. http://www.doubleblessings.com Itse en ainakaan raskausaikana löytänyt Suomesta yhtään kauppaa, jossa tyyny olisi ollut myynnissä. Minusta tuntui työläälle lähteä tilaamaan sitä ja rahti- ja tullimaksujen jälkeen tyynylle olisi tullut aika paljon hintaa. Ikinä ei voi myöskään olla varma, miten imetys lähtee sujumaan. Onni on kätevä äiti, joka sai tosiaan tehtyä tyynyn itse.
Tyyny on tietenkin kätevä pelkästään kotiolosuhteissa, koska se on kookas. Julkisilla paikoilla imetän vauvoja yksi kerrallaan, mutta yleensä heillä on nälkä samaan aikaan, jolloin toinen syö rintaa ja toisella kädellä syötän toista pullolla. Aikamoista taiteilua, mutta onnistuu jotenkin kyllä.
Maitoa on riittänyt tähän asti mielettömän hyvin ja olenkin tästä tosi kiitollinen. Saan pumpattua päivittäin ylimääräistä maitoa talteen omia jumppapoissaoloja (ja toivottavasti tulevaisuudessa muitakin irtiottoja) varten pakkaseen.
Tosiaan tekstin alussa hehkuttamani nykytilanne on monen vaiheen lopputulema. Oli aikoja, kun Ellaa syötettiin pullosta, koska rinnasta syöminen oli liian haastavaa ja harjoittelimme hyvää otetta rintakumin avulla tai ilman kumia uudestaan ja uudestaan. Saatoin imettää Alisaa ensin noin tunnin ja sitten pumpata rinnoista Ellalle maitoa toisen tunnin. Oli aikoja, kun imetin meidän herkkis Alisaa seitsämän kertaa yön aikana. Oli aikoja, jolloin olin jättämässä koko imetystouhun ja siirtymässä korvikkeeseen, jota syöttämällä voisin tietää tarkkaan vauvojen syömän maitomäärän.
Olen siis mielettömän kiitollinen nykytilanteesta ja olemme saaneet heidät myös syömään tuttia, jolloin turha rinnalla olo on saatu pois. Tyttöjen paino on noussut todella hyvin (ehkä vähän liiankin hyvin :-D). Ensimmäisten kuukausien aikana minulle sanottiin, että kohta kaikki helpottuu. En osannut uskoa sitä silloin, kun kaikki oli haasteellisempaa. En uskonut, että kukaan voisi tietää miten juuri meidän vauvat toimivat ja oppivat esimerkiksi tehokkaimmiksi ja nopeammiksi syöjiksi. Kiva kuitenkin huomata, että kyllä he olivat oikeassa - kaikki on nyt paljon helpompaa ja selkeämpää.
Meille on myönnetty kunnaltamme saatava maksuton kodinhoitoapu viisi kertaa kolmeksi tunniksi. Kodinhoitaja tuli ensi visiitille tänään. Lähdimme heti mieheni kanssa uimarannalle nauttimaan aurinkoisesta kesäpäivästä ja jätimme tytöt päiväunille hoitajan kanssa. Kolmessa tunnissa ei ehdi hirveän pitkälle, mutta on kuitenkin aika mahtavaa, että tällaistä apua on tarjolla. Seuraavalla kerralla kodinhoitaja saa katsoa tyttöjen perään, kun minä teen ristiäisvalmisteluja.
Onni on asua metsän reunassa, josta saa koiria lenkittäessä haettua kotiin luonnonkukkia, saunavastan tai kipollisen tuoreita mustikoita. Vaikka välillä haikailenkin takaisin pääkaupunkiseudulle, on kuitenkin ihanaa päästä omalta pihalta suoraan metsään.
Olin eilen juhlimassa rakkaan ystäväni polttareita. Olin ensimmäistä kertaa erossa tytöistä pidemmän aikaa - noin kuusi tuntia. Koko alku päivä oli ollut aika haastava, koska tytöt olivat olleet todella levottomia. Meinasin peruuttaa koko menon, mutta rohkaistuin kuitenkin lähtemään, koska mieheni sai apua iltasyöttöön tyttöjen tulevalta kummisedältä. Onneksi tuli lähdettyä. Oli ihanaa nähdä ystäviä ja juoda lasi kuohuvaa. Polttaripaikka oli todella kiva Vantaalla sijaitseva Villa Grande 860 http://www.villagrande860.fi. Muu polttariseurue oli viettänyt kesäpäivää hulppeissa tiloissa jo koko iltapäivän, mutta minä ehdin onneksi hyvin mukaan saunomaan, kylpemään ulkoporeammeessa ja syömään illallista. Jokainen tulevan morsiammen ystävä sai tehtäväksi tuoda polttarisankarille jonkun pienen lahjan, jota hän tulee tarvitsemaan tulevassa avioliitossa. Minä keksin viedä hänelle silkkihansikkaat, joita hän tulee tarvitsemaan aviomiehen käsittelyssä :-). Muita lahjoja oli mm. vauvan body, korvatulpat, kuohuviinipullo, Barry Whiten lemmenmusiikkia ja rautalankaa. Ihan mukava ohjelmaidea polttareihin. Ainakin saimme mukavat naurut lahjoja läpi käydessä. Onnistunut irtiotto kaiken kaikkiaan ja mieskin oli pärjäillyt kotona kivasti. Kurvailin takaisin puolen yön aikaan ja tytöt heräsivät ekaa kertaa vasta vähän viiden jälkeen syömään. Taisivat ihanat tietää, että äiti haluaa nyt nukkua vähän pidempään :-).
Matkustimme tyttöjen kanssa ensimäistä kertaa lentokoneella vanhempieni luokse Kuopioon. Matka meni todella paljon paremmin, kuin osasin odottaakaan. Ostimme oman paikan Ellalle, joka istui turvaistuimessa ja Alisa istui minun sylissäni. Ainut isompi haaste oli meidän matkatavarakuormamme: mukana matkasi vaunujen runko, vaunujen kopat, turvaistuimet, matkalaukku ja imetystyyny. Ruumaan lähtöselvitimme siis yhteensä viisi matkatavaraa. Onneksi mieheni tuli saattamaan meidät lähtöselvitykseen asti ja äitini oli toisessa päässä vastassa. Jännitin turvatarkastuksen sujuvuutta, kun on kahden vauvan kanssa liikenteessä. Onneksi jonoja ei siihen aikaan päivässä ollut ja turvatarkastushenkilökunta oli todella ystävällistä. Ella sai istua turvakaukalossaan ja hänet tutkittiin käsin, eikä Alisaakaan tarvinnut poistaa rintarepusta. Olin pakannut maitotuttipullot erikseen ja ne tarkastettiinkin tarkemmin. Tytöt olivat todella rauhallisia koko lennon, joka kesti vain 35 minuuttia. Nyt peukut pystyyn, että paluulento on yhtä mukava kokemus!
