Teimme viime viikonloppuna yhden yön reissun Tallinnaan yhdessä Alisan ja Ellan, sekä heidän kummitätinsä kanssa. Suunnitelmissa oli tutustua suosittuun Kalamajan alueeseen, sekä Rocca al Maressa sijaitsevaan Viron ulkomuseoon.
Teimme varauksen niin myöhään, että tilaa ei ollut muilla laivoilla, kuin Linda Linellä. Minua jännitti vähän lähteä pienemmälle laivalle, mutta onneksi matka kesti vain 1h40min.
Menomatka meni kivasti, koska sää oli tyyni ja mieli virkeä. Ei edes haitannut, vaikka emme päässeet istumaan. Vaunujen kanssa oli aika hankalaa olla pienellä laivalla. Tuntui, että olimme koko ajan jonkun tiellä vaunuinemme.
Suuntasimme suoraan satamasta Kalamajaan. Linnahallin satamahan sijaitsee käytännössä jo Kalasataman alueella. Löysimme heti Kulttuurikilometri-kevyenliikenteenväylälle, joka on rakennettu 2011 osana Tallinnan kulttuuripääkaupunkivuotta. Kulttuurikattila taidekeskus oli kiinni, mutta jatkoimme matkaa eteenpäin, josta löysimme lauantaisin auki olevan Kalatorin.
Kalatori oli aika pieni ja vaatimaton alue, jossa myytiin tietysti tuoretta kalaa, kasviksia, leipää ja keittiötarvikkeita. Ei mikään ihmeellinen nähtävyys, mutta syksyisenä lauantaiaamupäivänä ihan kiva käyntikohde Kulttuurikilometrin reitillä.
Heti Kalatoria vastapäätä löysimme Kahvila Klausin, jonka terassilla söimme aamiaista. Samassa rakennuksessa oli Estonian Design House, jossa oli myynnissä virolaisten taiteilijoiden koruja, tekstiilejä, sisustustarvikkeita ja astioita.
Pettymykseksemme Kulttuurikilometri oli korjaustöiden alla ja kevyenliikenteenväylä loppui heti Kalatorin jälkeen. Lähdimme jatkamaan kohti Tuomiopuistoa ja Balti Jaam toria.
Balti Jaam torilla tuntui, kun olisi astunut ihan toiseen maailmaan ja mennyt aikakoneella ajassa kymmeniä vuosia taaksepäin. Mitään erityistä ostettavaa ei torilta löytynyt, mutta tunnelman takia oli mielenkiintoista käväistä siellä. Tai löysinhän minä antiikkikaupasta peuransarvet, joiden seinälle laittamisesta en ole vielä ihan varma. Nythän peuranpäät ja sarvijutut tuntuvat olevan melko suosittuja sisustuselementtejä. Täytyy fiilistellä vähän eri paikkoja kodissa ja katsoa, josko ne ripustaa jonnekin...
Asemalta oli sitten lyhyt matka Telliskiven alueelle, jossa vierailinkin jo kesällä ja tykkäsin kovasti. Kiertelimme alueen liikkeet läpi, kunnes nälkä yllätti. Varma valinta ruokapaikaksi oli alueella sijaitseva F-hoone, joka vakuutti edelleen.
Tyttöjen nukkumaanmenoaika alkoi lähestyä, joten kävelimme vanhankaupungin halki hotellillemme. Tytöt olivat onnellisia päästessämme hotellihuoneeseen, jossa he saivat hetken leikkiä kumminsa kanssa ennen nukkumaanmenoa.
Olimme yötä Swissotellissa, josta kirjoitan vielä oman postauksen.
Seuraavana aamuna pääsimme liikkeelle vasta puolilta päivin, joten emme viitsineet lähteä hätäilemään Rocca al Mareen, vaan otimme rennosti keskustassa.
Kiertelimme pari tuntia Kaubamajan Osturallid-päivillä ja Viru keskuksessa. Ostin mukaan vielä ihania kukkia.
Paluumatka Linda Linella ei sujunutkaan ihan yhtä seesteisesti, kuin meno. Merellä oli nimittäin syysaallokkoa ja pieni katamaraanialus keikkui aika epämiellyttävästi. En muista milloin olisin pelännyt niin paljon! Helsingin saaristoon tultaessa olin niin helpottunut. Minusta ei saisi varmaan saisi merimiestä :-/.
Onnistunut reissu jälleen takana ja entistä vahvemmin huomaan, ettei vauvojen kanssa voi tehdä tiukkoja matka-aikatauluja ja pitkiä listoja nähtävyyksistä, joissa haluaa päivän aikana vierailla. Vielä toistaiseksi lapseton kummitätikin sai hyvän kuvan arjesta vauvojen kanssa ja totesi vielä reissun jälkeenkin, että oli kivaa olla säätämässä teidän kanssa. Hän on niin valmista äitimateriaalia :-D!
