Rakennusprojekti

Asumme 2012 valmistuneessa 1,5 kerroksisessa omakotitalossa, jonka ostimme uudiskohteena. Päätimme taloa hankkiessamme tehdä/ teettää yläkerran asuttavaan kuntoon vasta myöhemmin sitten, kun siellä oleville neliöille tulee tarvetta. 

Olemme tässä reilun vuoden arponeet haluammeko muuttaa muualle asumaan vai jäämmekö tähän. Yläkerran rakentaminen on siirtynyt aina vaan eteenpäin tulevaisuuteen. Kolmannen lapsen syntymisen myötä lisätilalle on jo tarvetta, kodin myynti ei tällä hetkellä tunnu kannattavalle ja olemme myös alkaneet kotiutua asuinpaikkakunnallemme entistä paremmin. Siispä yläkerran rakentaminen on tullut ajankohtaiseksi. Alkukesästä alkanut muutaman kuukauden miehen työttömyys lykkäsi suunnitelmia taas vähän, mutta tällä viikolla vihdoin rakennustyöt on aloitettu! 

Aika hurjaan saumaan tietysti tuo rakennuskaaos tulee, kun laskettuun aikaan on vain reilu kuukausi. On kuitenkin ihanaa saada lisää tilaa ja suunnitella uutta. Yläkertaan tulee noin 70m2, joka pitää sisällään kaksi noin 30 m2 makuuhuonetta (joista toisen voi tarvittaessa tulevaisuudessa jakaa kahtia), kylpyhuoneen ja pienen aulan.

Tällä viikolla on aloitettu lattiakoolausten rakennus ja eristämistyöt. Seuraavaksi asennetaan vesikiertoinen lattialämmitys ja valetaan lattia. Kattotuolien rakennetta täytyy vahvistaa, jotta saamme laskevan katon matalat osat vaatesäilytyskäyttöön. Lisäksi eteläpäädyssä vaihdetaan ikkunan tilalle ranskalaisen parvekkeen pariovet ja pohjoispäätyyn lisätään toinen ikkuna. Paljon työvaiheita on siis tulossa ja monia en varmaan muista tai osaa tässä edes mainita :-). Teemme pintasisustustyöt lopuksi itse, mutta kph tehdään meille loppuun asti valmiiksi. 

Rakennusliikkeen kanssa tehdyssä sopimuksessa deadline on 15. marraskuuta, mutta sen jälkeen aikaa menee tietysti meidän omiin töihin ennenkuin päästään muuttamaan. Voisiko/ uskaltaisiko toivoa, että pääsemme muuttamaan tavaroita ylös jouluksi? Vauva siis ehtii syntyä tähän keskeneräisyyteen.

Minua jännitti etukäteen, kuinka tytöt suhtautuisivat paukkeeseen ja meteliin. Kulku työmaalle on kuitenkin järjestetty alkuun ulkokautta, joten saamme elää arkeamme melko rauhassa alakerrassa tietysti melkoista melua lukuunottamatta. Alisa on ollut vähän rauhaton nyt neljän päivän kokemuksella ja yhtenä päivänä päikkärit ovat jääneet väliin. Olemme kuitenkin valmiina lähtemään evakkoon anopin luo, jos tilanne alkaa mennä toistuvasti siihen, että tytöt selvästi kärsivät rakentamisesta.

Peukut pystyyn, että kaikki etenee aikataulun ja suunnitelman mukaan. Toisaalta myös kunnon pauke voi siedättää tyttöjä kestämään koviakin ääniä ja sitten vauvan syntyessä heidän unensa ei häiriinny vauvan itkusta :-).