Aasialaista pikaruokaa

Tein eilen todella helppoa ja nopeaa possuwokkia, joka on myös melko kevyttä syötävää. Löysin ohjeen K-kauppojen Pirkka-ruokalehtisestä ja muuntelin hieman reseptiä. Todella maukasta tuli ja aikaa meni ehkä noin 7 minuttia!

Nopea Possuwokki

300g rypsiporsas filesuikaleita + wasabia  tuomaan makua
1 limen mehu + raastettu kuori
2 rkl seesamöljyä
5 rkl seesamin siemeniä
450g kiinalaisia wokvihanneksia (pakaste)
4 porkkanaa
3 rkl chilikastiketta
3 tl tuoretta inkivääriä raastettuna
1 dl korianteria

Pikavisiitti Tukholmaan

 Käväisimme tyttöjen kanssa kolmestaan viime viikolla pikaisesti yhden yön reissulla Tukholmassa ystäväni luona. Hän tekee lyhennettyä työviikkoa ja pystyi vastaanottamaan meidät vieraaksi ennen viikonloppua. Lentomme saapui jo torstai aamupäivällä ja menimme odottelemaan ystäväni työpäivän loppumista Sollentuna Centrumiin - kivaan ostoskeskukseen, joka sijaitsee lähellä heidän kotiaan. 

Ihastelin hienosti suunniteltua ostoskeskusta, joka oli viihtyisä ja toimiva. Ruokamarketin luona oli kivasti haettu kauppahallitunnelmaa varaamalla myyntipaikkoja pienemmille kala-, juusto-, herkku-, ja luomumyymälöille. Foodcourt ei ollut tavanomaisen kolkko ja kaikuva, vaan tunnelmaa oli haettu runsaalla kasvillisuudella. Myymälöitä oli jaettu teemoittain mm. yläkerrasta löytyi luksuskauppakuja ja kauneusliikekuja. Penkkejä ja istumasyvennyksiä löytyi tasaisesti ja jopa aikakausilehtiä oli tarjolla shoppailusta taukoa ottavalle.

Meitä eniten kuitenkin ilahdutti kiva lastenhoitoalue - babylounge, joka oli rakennettu parvelle, kaiken yläpuolelle. Loungeen pääsi vain hissillä, johon tarvittiin vain erillinen pääsykoodi.

Ystäväni pääsi pitkän viikonlopun viettoon ja kävimme hakemassa hänen 2- ja 4-vuotiaat pojat päiväkodista. Voi kuinka lapset nauttivatkaan toistensa seurasta! Varsinkin 2-vuotias poika oli aivan innoissaan vauvoista. Hän halusi koko ajan silittää tai halata tyttöjä. Tytötkin kikattivat ääneen poikien puuhia seuratessaan.

Meillä oli oikein virkistävä, vaikkakin pikainen reissu. Saimme nauttia vieraanvaraisuudesta heidän kauniissa kodissaan, syödä hyvin, nauraa paljon ja päivittää viimeisimmät kuulumiset. KIITOS <3! 

Kaksosuutisia

Viime viikon lauantaina tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun saimme tietää odottavamme kaksosia. Oli perjantai 13. päivä ja meille oli varattuna ensimmäinen ultrakäynti. Samalla viikolla raskauspahoinvointi oli loppunut ja vatsakaan ei ollut kasvanut yhtään vielä. Itkeskelinkin edellisenä iltana miehelleni, että turhaa me sinne ultraan mennään, kun ei siellä kuitenkaan enää mitään vauvaa ole. Kuinka väärässä olinkaan ;-)?

Kätilö aloitti ultrauksen ja heti näin ruudulla aktiivisesti liikuvan sikiön, joka toi kyyneleet silmiini. Huomasin ruudulla kaksi "juttua" ja ajattelin, että siinä on sikiö ja istukka. Kätilö sanoi hassusti: "Siitä nyt voitte arvata, mitä siellä näkyy?" En ymmärtänyt mitään ja sitten hän onnitteli kaksosista. Aloin itkemään hämmästyksissäni vielä enemmän. Kaikki oli ihan kuin unta, kun kätilö kertoi meille kaksoisuudesta ja siitä, miten kaikki tulisi tästä eteenpäin menemään.

Lähisuvussamme ei ole kaksosia ja minulla ei raskautta toivoessa käynyt edes mielessä, että voisimme saada kaksoset. Tuntui todella todella uskomattomalle ja asiaa joutui sulattelemaan aika pitkään. Ensiksi olimme hieman shokissa asiasta ja ihmettelimme, kuinka tulisimme pärjäämään kahden vauvan kanssa.

Aloin heti etsimään tietoa kaksosista ja löysinkin muutaman kaksosten äidin kirjoittaman blogin, josta oli kiva seurata mennyttä raskausaikaa, synnytystä ja arkea kahden vauvan kanssa. Tutuksi tuli ainakin Nellin, Nannan ja Katariinan blogit elämästä kaksosten äitinä. Oli kivaa lukea heidän kokemuksistaan ja miettiä, kuinka itse pärjäisi tilanteessa ja esim. millaisia tarvikehankintoja kaksosille kannattaa tehdä. Kävimme myös mieheni kanssa monikkoperheyhdistyksen järjestämissä valmennuksissa, joista sai myös paljon hyvää käytännön tietoa. Liityin myös Facebookin kaksosten ryhmään, josta oli mielenkiintoista seurata keskusteluja aiheesta.

Tuntuu, että kaikki kaksosten äidit ovat alkushokin jälkeen sitä mieltä, että juuri näinhän tämä kuuluikin mennä. Saman tunteen voin jakaa täysin. On todella etuoikeutettu olo, että on saanut kaksi lasta samalla kertaa, joilla on koko lopun elämää erityinen yhteys toisiinsa. Ja ihan hyvinhän me pärjätään, vaikka raskausaikana jännitti kovasti kaikki - tyylillä tai toisella :-).

Elämä jatkuu

Viikko Ricardon poismenon jälkeen on ollut haikea ja surullinen. Eri asiat ja tilanteet muistuttavat meitä kaikkia vanhasta ystävästämme. Kuulen ja nään Ricardon vielä meillä kotona. Minulla ei tosiaan ikinä aiemmin ole ollut mitään lemmikkiä, joten nyt vasta tiedän, kuinka surullista on menettää sellainen.

Luca on todella eksyksissä yksinään, koska on koko elämänsä tottunut, että Rico on sen kanssa joka paikassa. Yritämme antaa Lucalle paljon huomiota ja ottaa sen mukaan kaikkialle minne menemme.

Olimme Alisan ja Ellan kanssa pikavisiitillä Tukholmassa ystäväni luona ja tuntuu, että perjantai-iltana kotiin palatessa suru alkaa pikku hiljaa väistyä. Teki tosi hyvää olla vähän poissa kotoa.

Lauantaiaamuna mieheni yllätti minut herkkuaamiaisella tällä viikolla olleen hääpäivämme kunniaksi. Vapaapäivän aamupalat ovat kyllä ihan parhaita ja kaunis auringonpaiste piristi mieltä entisestään.

Lähdimme yhdessä kaikki Lucan kanssa aamulenkille ja minä keräsin auringonkukkia läheiseltä pellolta meille kotiin. Olen valkoisten kukkien ystävä, mutta auringonkukat tuovat komeudessaan paljon iloista energiaa. Oli todella kaunis ja raikas syysilma.

Veimme tytöt illaksi hoitoon anopin ja miehen tädin luo ja lähdimme kahdestaan juhlistamaan hääpäiväämme illalliselle Farouge-ravintolaan. Libanonilainen ruoka oli maukasta, tunnelma mukava ja oli ihanaa vaan istua rauhassa miehen kanssa kahdestaan <3!

R.I.P. Ricardo

"Rico ei tuu enää kotiin", sain reilu tunti sitten tekstarin mieheltäni eläinlääkäristä.

 Tulit elämääni noin kuusi ja puoli vuotta sitten, jolloin olit jo neljä vuotias energinen ja viriili nuorimies. Olitte eläneet isäntäsi kanssa kahden vapaata poikamieselämää ja olitkin aika pulskassa kunnossa tuolloin.

Minulla ei ikinä ennen ole ollut mitään lemmikkiä ja otinkin sinut innolla mukaan elämääni. Muistan elävästi, kun ensimmäistä kertaa rynnistit sisään kotiini, hössötit ympäriinsä ja haistelit. Minua viehätti ajatus, että saisin juoksulenkille nyt kivan lenkkikaverin. Enpä arvannutkaan, että sinä olitkin kovempi poika juoksemaan ja pistit lenkkeihini uuden vaihteen, kun yritin pysyä perässäsi Töölönlahdella.

Välillä todella jouduimme käymään tahtojen taistelua, kun halusit kovasti päättää lenkin vauhdin ja suunnan. Myös koirapuistovisiitit olivat minulle hämmentävän haastavia, kun  tykkäsit niin kovasti kaikista, että vain halusit nylkyttää.

Parhaat hetket koimme yhdessä riehumalla vapaasti ympäriinsä tai pitkillä metsälenkeillä. Sinulla riitti aina enemmän energiaa. Haastoin sinut monesti tanssiin kanssani ja olit aina valmiina hypäten takajaloillesi ja lyöden etutassut käsivarsilleni. 

Kovimman pettymyksen sinulle aiheutin, kun muutin Emiraatteihin. Onneksi annoit minulle anteeksi lähtöni, mutta välimme eivät palautuneet enää yhtä välittömiksi, kuin ihan alkuun olivat.

Lempipaikkasi oli mökki, jossa sait olla vapaana ja uida niin paljon kuin halusit. Mökin pihaan parkkeeratessa ja takaluukun avautuessa kesti muutama sekuntti, kun kuului iso molskahdus - siellä sinä innoissasi hyppäsit pommilla veteen.

Otit hienosti laumaasi myös "pikkuveljesi" Lucan, jolle opetit paljon hienoja käytöstapoja.

Opetit minulle vastuun ottamista jostain toisesta, epäitsekkyyttä, kärsivällisyyttä ja pienistä asioista nauttimista. Olet todella isosydämminen, lämmin, hyväkäytöksinen herrasmies. Niin monet kerrat lohdutit minua surun keskellä… Olet minulle niin rakas <3!

Harmi, ettei tyttäremme saaneet tuntea sinua kunnolla, mutta tulen kertomaan paljon tarinoita meidän ihanasta Ricardostamme. Ikävä on ISO <3!

Toinen hääpäivä

Vietimme häitämme tasan kaksi vuotta sitten Kroatiassa viidenkymmenen läheisimmän sukulaisen ja ystävän kesken. Vihkiminen tapahtui rannalla ja hääjuhlaa vietettiin myös ulkona meren äärellä. Päivä ja koko viikonloppu oli mielettömän onnistustunut ja ihan meidän näköinen. Ihania, ihania muistoja <3 <3 <3!

Tänään emme pääse juhlistamaan sen kummemmin juhlapäiväämme, koska labradorinnoutajamme on todella sairas. Mieheni käyttää koiraa lääkärissä ja katsotaan kuinka Ricardon käy…