Viikko Ricardon poismenon jälkeen on ollut haikea ja surullinen. Eri asiat ja tilanteet muistuttavat meitä kaikkia vanhasta ystävästämme. Kuulen ja nään Ricardon vielä meillä kotona. Minulla ei tosiaan ikinä aiemmin ole ollut mitään lemmikkiä, joten nyt vasta tiedän, kuinka surullista on menettää sellainen.
Luca on todella eksyksissä yksinään, koska on koko elämänsä tottunut, että Rico on sen kanssa joka paikassa. Yritämme antaa Lucalle paljon huomiota ja ottaa sen mukaan kaikkialle minne menemme.
Olimme Alisan ja Ellan kanssa pikavisiitillä Tukholmassa ystäväni luona ja tuntuu, että perjantai-iltana kotiin palatessa suru alkaa pikku hiljaa väistyä. Teki tosi hyvää olla vähän poissa kotoa.
Lauantaiaamuna mieheni yllätti minut herkkuaamiaisella tällä viikolla olleen hääpäivämme kunniaksi. Vapaapäivän aamupalat ovat kyllä ihan parhaita ja kaunis auringonpaiste piristi mieltä entisestään.
Lähdimme yhdessä kaikki Lucan kanssa aamulenkille ja minä keräsin auringonkukkia läheiseltä pellolta meille kotiin. Olen valkoisten kukkien ystävä, mutta auringonkukat tuovat komeudessaan paljon iloista energiaa. Oli todella kaunis ja raikas syysilma.
Veimme tytöt illaksi hoitoon anopin ja miehen tädin luo ja lähdimme kahdestaan juhlistamaan hääpäiväämme illalliselle Farouge-ravintolaan. Libanonilainen ruoka oli maukasta, tunnelma mukava ja oli ihanaa vaan istua rauhassa miehen kanssa kahdestaan <3!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti