lauantai 3. lokakuuta 2015

Taaperotytöt 12-17kk

Alisan ja Ellan 1,5-vuotis päivä oli jo viime viikolla ja vauvavuotena kirjoitetut kuukausittaiset kuulumiset ovat harmittavasti jääneet. Viimeisin kuukausipäivitys on viime maaliskuun alussa 11 kuukauden iässä. Kävimme jo 1,5-vuotis neuvolassa, mutta haluan vielä muistella (sen mitä tosiaan vielä muistaa), kuinka tytöt ovat kehittyneet 12 - 17 kuukautisina.




Alkuun voisin todeta, että tämä puolen vuoden jakso on tuntunut kaikein rankimmalle kaksosten kanssa tähän mennessä. En osaa sanoa, onko syynä meidän parisuhteessa vallinneet erimielisyydet ja sen vaikutukset tyttöihin tai uniongelmat vai Alisan ja Ellan loppumaton tarve olla äidin lähellä ja sylissä vai oman jaksamisen hiipuminen vauvavuoden jälkeen. Veikkaisin kuitenkin, että nämä kaikki yhdessä ovat tuoneet minulle huolta ja riittämättömyyden tunnetta.


Alisa ja Ella ovat olleet terveitä, jos ei lasketa muutamaa flunssaa ja parin päivän kuumeilua. Kuitenkin he ovat olleet itkuisia ja turvallinen ympäristö omassa kodissa on ollut heille kaikkein tärkeintä. Reissut, kokopäiväretket ja yökyläilyt jäivät lähes kokonaan pois, koska huomasimme niiden aiheuttavan vain huonoa mieltä tytöille.



Aloin nukuttamaan kaksosia päiväunille sisälle, omaan sänkyyn toukokuun lopussa eli noin 14kk:n ikäisinä. Tyttöjen päiväunien laatu paranikin heti huomattavasti, kun he saivat paremman asennon mahallaan sänkyyn. Kuitenkin tytöt tottuivat liian hyvin järjestelyyn ja uni ei tule enää päivällä rattaisiin ja autoonkin vain vähäksi aikaa. Toukokuun jälkeen päivämme ovat jakautuneet ennen päiväunia - ja päiväunien jälkeen - aikaan, joka sitoo meitä enemmän kotiin. Pääasia kuitenkin, että tytöt saavat nukuttua…



Yöunien kanssa on ollut aika haastavaa viimeiset puoli vuotta. Alisa ja sitä kautta Ellakin heräilee noin kolmena yönä viikossa. Joskus herääminen on vain pieni itku, joka laantuu selän silityksellä, peiton kohennuksella ja laulavan norsun tuutulaulun käynnistämisellä. Kuitenkin monena yönä Alisa ei tunnu rauhoittuvan millään, vaan heräilee noin 20 minuutin välein levottomana. Minulla onkin mennyt monen monta yötä tyttöjen huoneen sohvalla nuokkuessa, koska tytöt eivät osaa nukkua ja rauhoittua vieressä meidän sängyssä. Syytä tähän yölevottomuuteen en ole saanut selville. Tietysti tytöt kehittyvät niin hurjasti ja oppivat joka päivä uutta, mikä varmasti vaikuttaa yöuniin. Pääsääntöisesti Alisa ja Ella nukkuivat yöunia 19.15 - 07.00.



Lähes kaikki ruoka maistuu tytöille hyvin. Suosikkilisuke on peruna, jonka kanssa esim. lohi on todella herkkua. Kaksoset syövät aamulla ja illalla puuroa, joka edelleen syötetään heille. Lounaaksi on yleensä keittoa (syötettynä) ja illallinen on tyttöjen itse haarukoitava ruoka. Itse syöminen lusikalla ei oikein onnistu edelleenkään.


Pottailun kanssa on tullut paljon takapakkia. Tytöt eivät oikein viihdy potalla, vaan nousevat heti seisomaan ja haluavat pois. Kirjan tai lastenohjelman avulla he saattavat istua potalla yli puolikin tuntia, mutta lopputuloksena on yleensä tyhjä potta. He rentoutuvat heti kun vaippa on takaisin päällä. Olen ottanut asiasta jonkun verran paineita, mutta nyt hetkeen en ole viitsinyt asialla mieltä kuormittaa.



Alisa


Alisa oppi kävelemään vappupäivänä, eli 13kk iässä. Alisa jaksaa kävellä pitkiäkin matkoja, kuten leikkipuistosta kotiin (n. 300m). Hän on tullut huomattavasti rohkeammaksi, kuin vauvavuotena. Hän uskaltaa hakea kontaktia muihin lapsiin ja nauttii huomiosta. 




Alisa on omaksunut luonnostaan isosiskon roolin ja hän pitää liikuttavasti huolta minuuttia nuoremmasta siskostaan. Kun Ella itkee, Alisa vie hänelle leluja tai yrittää rauhoittaa häntä muulla tavoin huomioimalla. Alisa on aika raju otteissaan välillä, mutta osaa pyytää hienosti halaamalla anteeksi, jos on satuttanut tai loukannut siskoaan tai muita. 



Alisa rakastaa edelleen pehmolelujaan ja hänen suosikkinsa on siiliriepu, joka on oltava lähellä nukkumaan mennessä. Hän halailee, silittelee ja nuuhkii pehmoleluja lähes koko ajan pitkin päivää.





Ella


Ellasta on tullut viimeisen puolen vuoden aikana todella paljon varovaisempi vieraiden aikuisten ja lasten kanssa. Ennen Ella oli ennakkoluulottomampi ja pelottomampi, kuin siskonsa. Nykyään Ella kaipaa enemmän äidin syliä ja katsoo epäluuloisempana kauempaa uusia ihmisiä. Myös vieraat rajummin leikkivät lapset pelottavat Ellaa herkästi. Ella pitää ulkona liikkuessa koko ajan äidin kädestä kiinni (ellei ole sylissä). Ella on kuitenkin hurjapäisempi, kuin siskonsa. Tämän huomaa esimerkiksi leikkipuistossa tai Linnanmäen laitteissa.



Ella on hyvin omapäinen ja hän ilmaisee mielipiteensä selkeästi. "Ei oo" ja "Ei tuu" on yleisimmät virkkeet Ellan suusta hänen kanssa keskustellessa. Hänen alahuulensa tulee myös hauskasti esiin, kun joku ei mene Ellan haluamalla tavalla.


Ella oppi kävelemään juhannuksena, eli 15kk iässä. Kävelyn oppiminen on vaikuttanut hänen rohkeuteensa paljon, muttaa hän ei kuitenkaan pidä edelleenkään pitkien matkojen kävelemisestä.


Ellan puhe kehittyi nopeammin, kuin hänen siskonsa. Lempisanoja olivat "tippu", "loppu", "kerttu" (leppäkerttu) ja "ei".



Ensimmäinen puoli vuotta on siis ollut haastava, mutta kuitenkin olen todella iloinen nähdessäni tyttöjen tyytyväisyyden ja omatoimisuuden kasvavan joka päivä. Mitä lähemmäs puolitoistavuotispäivää ollaan tultu, sitä helpommaksi arki on käynyt. Tytöt kommunikoivat heinosti keskenään ja muiden ihmisten kanssa. Heitä on helppompi neuvoa, koska he ymmärtävät kyllä lähes kaiken (toinen asia tietenkin haluavatko he toimia yhteistyössä ;-)). Hetket, jolloin tytöt innostuvat uudesta oppimastaan tuovat tosi paljon iloa. Yksi upea, onnistunut hetki lapsen kanssa päivässä pyyhkii kaikki muut ei niin kivat hetket pois mielestä! Sillä jaksaa taas pieniä vastoinkäymisiäkin :-).




12 kommenttia:

  1. Suloisia lapsia kyllä! Minulla on pienempi nyt 1v5kk ja on ollut tämä elämä helpottanut monelta kohdin. Ainoa mikä on aina vaan huonoa on nuo meidän yöt. Minusta ei ole unikoulun pitäjäksi ja lapsi nukkuukin usein vieressä osan yöstä. On vaan niin levoton että eipä siinä kunnolla saa itse nukuttua.

    Milloinka teillä on tulevan vauvan määrä syntyä? Pelottaako sinua se kuinka parisuhde kestää sitten kun on kolme pientä?

    Tsemppiä ja voimia kovasti teille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentistasi <3! Helpottavaa kuulla, että muillakin on samantyyppisiä ongelmia samassa iässä. Kai se vaan täytyy luottaa siihen, että unenlaatu paranee jossain vaiheessa.

      Meidän vauvan la on 14.11. En pelkää parisuhteen puolesta, koska koen meidän olevan nyt paljon vahvempia yhdessä, kuin aiemmin. Tietysti tärkeitä asioita toisen tarpeista ja huomioimisesta pitää muistutella päivittäin kiireisen arjen keskellä, että pysytään oikealla polulla :-). Yhteistä aikaa yritetään myös löytää enemmän, kuin aiemmin.

      Voimia ja ilon hetkiä myös teidän arkeenne <3!

      Poista
  2. Oi miten suloisia tytöt ovat :) Tuttua tuo yöheräily juuri samassa iässä meidän esikoisella. Olin silloin myös viimeisilläni raskaana, joten oliko se raskaus vai ikä, joka heräilyt aiheutti... Mutta unipuhelimesta saatiin hyviä vinkkejä ja heräilyt loppuivat. Ja molempien lasten kohdalla olen kokenut raskaimmaksi iäksi juuri tuon 1,5 vuoden molemmin puolin olevat iät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, että kommentoit <3! On mukavaa saada vertaistukea ja huomata, ettei ole ainut asian kanssa painiskeleva. En ole kuullutkaan unipuhelimesta. Kiitos vinkistä ja täytyy tässä alkaa kokeilemaan erilaisia apukeinoja, jos tilanne ei ala tasaantumaan.

      Aurinkoisia syyspäiviä teidän perheelle :-)!

      Poista
  3. Voi, kuulostaa jotenkin niin tutulta. Munkin mielestä viimeiset puoli vuotta on olleet tyttöjen kanssa rankempaa kuin vauvavuosi. Ja voin sanoa, että yksi kolmevuotias ja kaksi puolitoistavuotiasta vie voimat! ;) Toivotaan, että yöt helpottaa tyttöjen kanssa ennen kuin vauva syntyy! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui hui Paula :-0! Voin kuvitella, että teillä on siellä aikamoinen combo, kun on isoveli vielä tuomassa oman lisänsä kuvioon :-D! Olet kyllä mielettömän hyvin tutunut hallitsevan siellä tuon koko paketin. Hatunnosto sinulle <3.

      Toivotaan, että saataisiin tilanne hallintaan ennen vauvan tuloa. Toisaalta olen huomannut viime öinä hormoonien (?) vaikutuksen ja uni ei tulekaan enää heräilyjen välillä ja silti olen jaksanut päivät ihan ok.

      Pirteitä syyspäiviä teille <3 <3!

      Poista
  4. Ihanat tytöt. Myös minulle taaperoaika oli raskainta. Tytöt olivat vauvoine niin helppoja, mutta sen jälkeen kun lähtivät liikkumaan, niin vipinää on riittänyt. Muuten blogissani olisi sinulle tunnustus ja kysymyksiä! Käy kurkkaamassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsi <3! Vipinää varmasti teilläkin riittää :-). Kiitos kovasti tunnustuksesta ja kysymyksistä. Nämä on tosi kivoja! Yritän tarttua niihin asap :-).

      Poista
  5. Meitä varoitettiin 1-vuotisneuvolassa, että siitä puoli vuotta eteenpäin voi olla paljon rankempaa, kuin aika siihen asti. Eikä varoiteltu suotta. Tyttäremme metelöi yöt ja hänen luonaan sai pahimmilaan hypätä monen monta kertaa yön aikana. Lopulta omatoiminen unikoulu auttoi kahdessa yössä. Voisiko tuo omatoiminen syöminen olla yksi syy yöheräilyyn? Jos ruokaa ei mene tarpeeksi mahaan asti ja nälkä valvottaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi <3! Minulla oli jotenkin jäänyt sellainen kuva kaikista puheista, että se vauvavuosi olisi se rankin. Melkein jo tuulettelin vuoden jälkeen, että hyvinhän me selvittiin ;-). No, nyt olen taas vähän fiksumpi ja totuttaudun vaan ottamaan avoimin mielin uusia vaiheita ja jaksoja, ylä- ja alamäkiä :-). Tytöt on kyllä tosi hyvän kokoisia ja olen tarjonnut myös yöllä syötävää tai juotavaa, mutta niitä ei huolita. En siis usko, että nälkä olisi… Kiitos kuitenkin ehdotuksesta :-).

      Poista
  6. Hei. Ihana lukea Blogiasi <3 Meillä aika sama tilanne kuin teillä. Kaksostyttömme 1v9kk ja uusi tulokkaalle tyttö kanssa 2 kk. Meillä oli kanssa yöheräilyjä tuon ikäisenä. Luulempa että liittyi kaikkeen uuteen mitä opittiin ja ne tulivat uniin. Tulee niin paljon taitoja kerralla. Kesti vain hetken tuo vaihe ja meni ohitse. Vinkiksi se että jos teidän tytöt syö vielä tuttia kannattaa niistä ainakin luopua ennen vauvan syntymää ettei taas tulisi paljoa uusia asioita kerralla. Pottailussakin voi pitää pienen tauon niin seuraavalla kertaa asia ehkä kiinnostaa enempi. Olkaa miehenne kanssa toistenne parhaat ystävät ja tukekaa toisianne. Miehelläsi varmaan ajatukset myllerryksessä vauva kun kohta syntyy. Tiedän että on rankkaa teillä välillä mutta te selätätte kyllä vaikeudet ja käännätte ne voitoksi. Apua varmasti tarvitset kun imetät ja villit viikarit laittavat asunnon uuteen järjestykseen :) Toivotan onnea ja varmasti selviätte <3<3<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka :-)! Kiitos aivan ihanasta kommentista <3 <3! Tuli niin hyvä mieli.

      Teillä on siis juuri sama ikäero, kun meidänkin lapsilla tulee olemaan. Olisipa kiva lukea blogia teidän elämästä ;-)!

      Onneksi meidän tytöt ei syö tutia, joten siitä ei tule ongelmaa… Täytyy yrittää välttää kaikkea muutosta siinä samaan aikaan, kun vauva tulee taloon. Isommat sängytkin on hankittuna, mutta siirrämme tytöt niihin vasta sitten myöhemmin.

      Kiitos tosiaan kauniista ja kannustavista sanoistasi! Uskon, että olemme miehemme kanssa nyt hieman vakaammalla pohjalla ja haluamme olla samalla puolella, kun menemme arjessa eteenpäin. Mieheni odottaa kovasti innolla jo uutta perheenjäsentä. Täytyy tosiaan vaan osata pyytää herkemmin apua ja käyttää tukiverkostoja hyödyksi, jos siihen vain on mahdollisuus. Luulisin, että olen jo vähän parempi tässä avun vastaanottamisessa verrattuna kaksosten ekaan vuoteen, kun halusi tehdä kaiken vaan itse.

      Ikimuistoisia ja onnentäyteisiä arkihetkiä teille <3!

      Poista