perjantai 16. toukokuuta 2014

Ihmisten ilmoilla

Ennen synnytystä olin suunnitellut muutaman päivän reissuja Eurooppaan ja muuta vastaavaa, kun äitiyslomalla on aikaa. Todellisuus iskee… Rutiinejen totuttelu vaatii aikaa ja homma ei ole kovinkaan hallussa, joten lykkään mielelläni suunnitelmia tuonnemmaksi. Toki olisi mahdollista lähteä, mutta en usko sen olevan nautinnollista minulle tai lapsille.

Ensimmäiset viikot elelimme kotona kuplassa ja poistuimme täältä vain neuvolakäynneille. Pikku hiljaa reviiri laajeni lähikauppaan ja muille lähialueille. Lopulta tyttöjen ollessa kuukauden iässä rohkenimme junalla Helsinkiin. Onneksi minulla oli seurana tyttöjen tuleva kummi, jonka sylistä oli apua silloin kun molemmat vauvat itkivät. 

Junamatka meni kivasti, mutta lähes heti rautatieasemalla tyytymättömyys sai vallan. Suuntasimme pikaisesti Stockmannin kuudenteen kerrokseen, jossa menikin sitten seuraavat 2,5 tuntia tyttöjä syöttäessä ja tyynnyttäessä. Kotona imetän tyttöjä samaan aikaan mammuttikokoisella imetystyynyllä, jota ei tietenkään saa pakattua mukaan. Homma siis vie yksittäin aikaa. Huomasin, että olin todella herkkä siitä, että tytöt ovat tyytyväisiä ja emme häiritse ketään itkulla. Olin koko ajan todella stressaantunut.  

Rohkaistuimme kuitenkin jatkamaan syömään Krog Madameen, kuten olimme suunnitelleet. Kun vyöryimme paikalle tuplavaunuinemme ja itkusine vauvoinemme, olin aistivani kanssa ruokailijoissa ja henkilökunnassa pientä närkästystä… No kaiken kaikkiaan tytöt pärjäsivät hienosti: Ella kummitätin sylissä pari kertaa pullosta juoden ja herkempi Alisa minun ponchon alla 2,5h tississä roikkuen :-/. Ei ollut mikään rentouttavin kolmen ruokalajin illallinen… Mutta emme ainakaan aiheuttaneet kovin paljon ylimääräistä ääntä. Tietenkään ravintolassa ei ollut vaipanvaihtopöytää, joten jouduin tekemään vaipanvaihdon wc:n lattialla viltin ja harson päällä. Tunsin itseni niin huonoksi äidiksi :-/!

Paluumatkalla olin yksin tyttöjen kanssa täydessä junassa ja jouduimme seisomaan koko matkan. Reissusta väsyneet vauvat alkoivat itkemään ja en saanut tyynnyteltyä heitä kuin sylissä. Syliä ei heiluvassa junassa riitä molemmille yhtä aikaa, joten keinot meinasivat loppua ja kanssamatkaajat hermostua. Onneksi eräs ulkomaalaistaustainen rouva tuli tarjoamaan apuaan ja Ella matkustikin kymmenisen minuuttia hänen sylissään tyytyväisenä.

Kotiin päästyä molemmat vauvat huusivat täyttä kurkkua ja minä vannoin, ettei me ikinä enää poistuta kodin ulkopuolelle. Ei ainakaan parin päivän päästä olevalle vappupiknikille Ullanlinnanmäelle, kuten olin suunnitellut. En ollut vielä näppäryydeltäni niin sujuva äiti, että pystyisin hallitsemaan tilanteet, joita joutuisimme kohtaamaan. Vauvat eivät myöskään olleet siihen valmiita, koska syöttövälit olivat vain noin kaksi tuntia.

No, se vappupiknik jäi väliin tänä vuonna, mutta kyllä me vielä sinne Euroopan minikaupunkilomalle mennään tämän kesän aikana ;-)ehkä…





4 kommenttia:

  1. Sie oot kyllä rohkea tuore äiti :) Äkkiä vauvoilla paitsi ruokavälit pitenee hieman niin ne oppii nopeammiksi syöjiksi, jolloin liikkuminen kodin ulkopuolella varmasti helpottuu myös :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä olis aikaisemmin uskonut, että eka kerta vauvojen kanssa kodin ulkopuolella voi tuntua näin haastavalle :-). Koko ajan kuitenkin helpottuu, kun tulen varmemmaksi rutiinejen kanssa ja vauvojen syöttö tehostuu - just niinku sanoit :-).

      Poista
  2. Rohkeasti lähdit liikkeelle :) Meillä on puolivuotiaat kaksoset ja alussa mulla neuvolareissukin aiheutti tuskanhikeä...Nyt nappuloiden kanssa on tosi kiva jo liikkua missä vaan. Helsingin keskustassakin ollaan käyty shoppaamassa yms. Eli tosiaan helpottuu ajan kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rohkaisevista sanoista! Siinähän sitä oppii, kun vaan lähtee liikenteeseen :-).

      Poista