perjantai 4. heinäkuuta 2014

Rakasta lähimmäistäsi, kuten itseäsi...

Vierailimme tänään tyttöjen kanssa Vantaalla ystävieni luona. Matkustimme vaunujen kanssa julkisilla Vantaata ristiin rastiin. Kohtasimme matkalla käsittämätöntä vihamielisyyttä, joka oli minulle uutta vauvojen kanssa liikkuessa. Yleensä tuplavaunut keräävät uteliaita katseita ja johtavat lämminhenkisiin kohtaamisiin.

Bussiin tuli jälkeemme muuan vanhempi rouva, jolle välittömästi luovutin istumapaikkani bussin keskioven läheltä. Bussissa oli hieman ruuhkaa. Meitä oli kolme vanhempaa vaunuineen ja lapsineen samassa bussissa ja yritin parhaani mukaan väistellä seisomapaikallani bussiin tulevia uusia matkustajia. Jossain vaiheessa tunsin rajun tönäisyn takaani, kun tuo samainen vanha rouva pyrki ovelle. Kysyin häneltä, että oletteko jäämässä tässä pysäkillä pois? Hän mutisi jotain huonokäytöksisyydestä ja siitä miten hän maksavana asiakkaana on oikeutettu nousemaan kyydistä ensimmäisenä. Jäin katsomaan häntä ihmeissäni, kun hän todella raivoissaan pyöritteli päätään ja jupisi myös vaunujen kanssa matkustavalle isälle. 

Tapahtumasta tuli todella huono mieli ja tilanne jäi vaivaamaan minua pitkäksi aikaa. Miksi otin asian niin henkilökohtaisesti? Johtuukohan se siitä, että olen herkempi kun liikun lasten kanssa? Onko imetyshormoonit syynä vai mikä?

Rouvan käytökseen voi olla syynä se, että häntä ahdistaa kulkea julkisilla, hänellä voi olla esim. paniikkihäiriö, hänen elämäänsä voi varjostaa sairaus tai hänellä ei välttämättä ole rakastavia läheisiä. Oli syy mikä tahaansa, niin toivon, että en itse missään elämäntilanteessa tai pahassa olossa tule käyttäytymään hänen laillaan.

Paluumatkalla saimme kuitenkin kokea tasapainottavaa lähimmäisenrakkautta kun tapasimme bussipysäkillä kiinalaiset turistit. Osasin tervehtiä heitä heidän omalla kielellään ja he alkoivat välittömästi katsella vaunujen sisään uteliaina. Kiinalaisrouva suikkasi suukon sormeensa ja painoi sen nukkuvan Ellan poskeen. Yhteinen kommunikaatio koostui tästä pususta, hymystä, peukun näyttämisestä ja minun kiinan kahdesta sanasta niinhao (hei) ja yingäär (vauva). Voi kuinka tästä tulikaan hyvä mieli!

Kuinka tärkeitä hyvät käytöstavat ja toisen ihmisen kunnioitus ovatkaan. Toivon pystyväni opettamaan lapsilleni hyviä tapoja. Negatiiviset ajatukset ovat sallittuja ja on ok olla vihainen joskus, mutta ulkopuolisien asianosattomien ei tulisi joutua siitä kärsimään.








P.S. Hyviin tapoihin olisi tietysti ollut kysyä näiltä turisteilta haluavatko he kuvansa näkyvän blogissani. Kielitaito ei kuitenkaan riittänyt siihen. Mielellään he kuitenkin poseerasivat minulle ja ottivat kuvia myös tytöistä, eli saattaa olla, että meidän tytöt ovat tällä hetkellä jossain Kiinan Weibossa tai muussa sosiaalisessa mediassa ;-).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti