Vauva numero yksi

Vielä hetken aikaa länsiylämaanterrieri mussukkani Luca saa nauttia siitä ykkösvauvan paikasta, jolla hän on paistatellut viimeiset kolme vuotta. Luca on todellakin mamman kultapoika ja sylivauva, vaikka hän olisi mitä luvattomia tempauksia keksinyt. Terrierin luonteen mukaisesti hän kokee olevansa porukan johtaja ja kyykyttää myös monta kertaa isompaa ja vanhempaa "veljeään" Ricardoa.

Ensi viikolla tulee tasan kolme vuotta siitä, kun Luca liittyi perheeseemme. Muistan todella hyvin kokovartalopanikoinnin ja unettomat yöt, koska en ollut tottunut pentukoiriin ja sen lisäksi Luca on ollut ensimäinen "huollettavani", joten alussa kesti tottua kaikkeen. Soitin paniikissa yövuorossa olleelle miehelleni anoen apua eroahdistusta itkevän pennun rauhoittamiseksi ja revin hiuksiani pennun juostessa karkuteille kutsuhuudoistani piittaamatta.

Voin hyvin kuvitella, miten tulen käyttäytymään alussa myös esikoislasteni kanssa. Sama kokovartalopaniikki on varmasti tuloillaan, jos en saa vauvoja rauhoittumaan nukkumaan tai, jos imetys ei ota onnistuakseen. Helpottavaa on kuitenkin tietää, että toimintatavat hioutuvat ajan myötä ja kaikkiin asioihin löytyy omat ratkaisut.

Vaikka koirien ja lasten kasvatusta ei voi millään rinnastaa toisiinsa, niin kiitän sinua rakas Luca, että olet antanut minulle jo jonkunlaista kokemusta siitä millaista on  olla vastuussa toisesta elävästä olennosta. Toivottavasti sinä osaat nyt luopua ykkösvauvan paikastasi ilman suurta draamaa, koska kyllä minulta vielä riittää rakkautta ja rapsutuksia sinullekin <3!