Ellan kuulumisia

On aika kirjoitella hieman Ellan kuulumisista. Ellalla on siis synnynnäinen vasemman käden raajapuutos ja hän on käyttänyt ensimmäistä ryömintäproteesiaan jo kohta viisi kuukautta, eli puolet hänen koko hänen elämästään. Proteesi eli apukäsi on tullut niin luonnolliseksi osaksi meidän elämäämme ja päivärutiineja, että välillä sen unohtaa kokonaan. Ehkä myös siksi en ole kirjoitellut tänne aiheesta sen kummemmin viime aikoina, koska asia ei ole paljoa mielessä pyörinyt.

Kaksosten kehitystä, luonne-eroja ja tapoja tehdä asioita tulee vertailtua tahtomattaankin. Ella oppi kääntymään kuukautta ennen siskoaan, mutta ryömimisen Alisa aloitti kaksi viikkoa aiemmin, kuin Ella. Nyt elämme vaihetta, jolloin Alisan liikkumisen kehitys on ensimmäistä kertaa selkeästi eri tasolla, kuin Ellan. Toisen käden puuttuminen vaikuttaa siihen, että Ella ei löydä hyvää konttausasentoa, eikä pääse vielä kiipeämään tukea vasten. Ajoittain tämä harmittaa myös tyttöä itseään. Asia kuitenkin unohtuu, kun Ellan laittaa hyppykiikkuun, jossa hän todella silminnähden nauttii liikkeestä ja vauhdista, jonka pystyy itse tuottamaan.

Kun Ella oppii nousemaan seisomaan, hänelle aletaan valmistamaan proteesia, jossa kämmenosa on muotoiltu avoimeksi. Avoimella kädellä hän pystyy paremmin tarttumaan esineisiin. Tällä hetkellä nyrkissä oleva proteesi kuitenkin tuo hyvin tukea liikkumiseen ja ryömintäasentoon. Apukäsi tuo tasapainoa ja auttaa hahmottamaan molemmat kädet saman pituisiksi. Ella osaa tarttua asioihin jo symmetrisesti apukäden nyrkkiä käyttäen, joten hän hahmottaa jo proteesin hyvin. Tämä on tärkeä taito ajatellen tulevaisuutta, koska vuoden päästä Ella käyttää jo toiminnallista proteesia. Toiminnallisen proteesin käytön opettelussa vaaditaan paljon keskittymistä sormien käytön opetteluun. Kun Ella hahmottaa ennestään hienosti proteesin pituuden, on hänen parempi keskittyä sen toiminnallisiin ominaisuuksiin.

Ella selvästi tutkii omaa pikkukättään heti, kun proteesi otetaan pois. Hän tunnustelee sillä asioita ja laittaa sen tietysti heti suuhunsa. Hänen iho on kestänyt todella hyvin proteesin käyttöä, vain pientä ihottumaa on jossain vaiheessa tullut hetkellisesti. Kovilla pakkasilla proteesi tietysti reagoi kylmään ilmaan, kun tytöt ovat päiväunilla ulkona. Käsi täytyykin suojata paremmin, ettei se heijasta kylmää omaan pikkukäteen.

Olimme toimintaterapeutilla noin kuukausi sitten ja hän oli todella ilahtunut Ellan taitavasta proteesin käytöstä ja kehityksestä. Olen äitinä oikein ylpeä sisukkaasta ja iloisesta tyttärestä, joka tulee kyllä oppimaan kaikki samat taidot kun siskonsa - omassa rytmissään.