sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Kymmenen vuotta sitten

Kymmenen vuotta sitten elin tähän astisen elämäni vaikeimpia aikoja. 2005 vuosi oli minulle todella haastava. Palasin helmikuussa takaisin Suomeen reilun puolen vuoden vaihto-oppilasreissulta Macaosta (erikoishallintoalue Kiinassa, Hong Kongin kupeessa). Olimme ajautuneet eroon sen aikaisen poikaystäväni kanssa hänen ollessa joululomalla luonani.

Eroa tehdessämme olimme reissussa Thaimaassa. Lensimme Bangkokiin, josta emme olleet vielä ihan varmoja, mihin suuntaan jatkaisimme. Tapaninpäivänä tsunami tuhosi monia länsirannikon suosittuja lomakohteita. Olimme tuolloin vielä Bangkokissa ja päätimme lähteä Ko Changin saarelle, joka sijaitsee noin 300km Bangkokista itään. Olin niin keskittynyt omaan suruuni ja pahaanolooni, että en ymmärtänyt yhtään katastrofin laajuutta. 


Muutin melkein heti Suomeen palattuani ystäväni sohvalle ja sieltä muutaman kuukauden päästä omaan yksiööni. Olin vasta 19-vuotias, kun tapasimme exän kanssa ja muutimme melko pian yhteen asumaan. Olin koko suhteemme ajan tukeutunut todella paljon häneen ja hänen mielipiteisiinsä asioista. Eron jälkeen minun piti luoda kokonaan uudestaan omat jutut ja opetella taitoja lampun asennuksesta tietokoneen käyttöön.

Muistan hetken, kun istuin tyhjässä yksiössäni lainapatjan päällä ja soitin Ikean asiakaspalveluun ostaakseni sängyn (siihen aikaan ei ilmeisesti ollut nettikauppaa :-D). Asiakaspalvelija kyseli puhelimen välitysellä erilaisia kysymyksiä patjan ja sängyn ominaisuuksiin liittyen. Minä vastailin summassa jotakin ja laitoin sängyn tilaukseen.

Olin koko vuoden todella pihalla ja maassa. Itku tuli silmään päivittäin ja oli vaikea keskittyä mihinkään. Tein ihan hulluna töitä ja vapaalla hummailin baareissa. Näin jälkeenpäin tuntuu oudolle, että suhteen loppumisella oli niin kokonaisvaltainen vaikutus minuun. Ensirakkauden loppuminen ja ero olivat kuitenkin surullisinta, mitä olen saanut kokea.

Jotkut sairastuvat kuolemanvakavasti tai elävät esim. sodan keskellä, joka on miljoona kertaa isompaa. Minun pienessä elämässäni kuitenkin tuon vuoden tilanteet olivat minulle suuria ja surullisia. Olen onnekas, että ystäväni jaksoivat kuunnella samoja juttujani uudestaan ja uudestaan, jossa kertasin tapahtumien kulkua. Siitä se pikkuhiljaa sitten lähti rullaamaan. Opin nauttimaan itsenäisyydestäni ja nauttimaan elämästä. 2006 olikin sitten ihan mielettömän hieno vuosi :-)!


Täytyy tunnustaa, että viime vuonna aloin fanittaa Cheekiä. En ollut Stadionkeikalla, mutta olen katsonut keikan nyt netistä varmaan viisi kertaa :-)… Näihin tunnelmiin sopii hyvin konsertissakin hienosti vedetty "Niille joil on paha olla". 



Cheek - Niille Joil On Paha Olla

Mä kerron teille tän jutun mä

Olin parasta aikaa elämäs elämäni parasta aikaa
tavoitellen sitä pientä palasta taivaast
ei koskaan matalaa aitaa
alko tuntuu, että hautaan täs samalla kaivaa
aina ankara itseäni kohtaan
vaikee heikkouksia itsessäni kohtaa
ajoin itseni nurkkaan omilla vaatimuksillani
makasin päiviän vaan lattialla tuskissani
istuin Pariisin taksissa ja mietin että halusin kuolla
ajoin hautausmaan ohi, mitä jos maatuisin tuolla
tottunu olee vahvin aina kaikist
mut nyt unelmat oli muuttunu painajaisiks
pelkäsin huomista, en halunnut herää
oli hetki, kun en mistään mitään tajunnu enää
itsetutkiskelun kautta mä sain elämästä otteen taas
ilman apuu en ois enää täällä ollenkaan

Tää menee niille joil on paha olla
kun elämä lyö sata-nolla
oon ollu ristiaallokossa siinä veneessä
nyt aurinko paistaa, horisontti siintää edessä ...

Puhelin soi kesken haastattelun mutsi kerto uutisen
mut jo ennen kun vastasin mielessäni kuulin sen
jostain tiesin, että isä ei o täällä enää
mun esikuva järven jäällä lepää
hetkessä ystävänsä ikuisuuteen menettää
ja se rikkoo äijän, vaikka on rikki jo ennestään
elämä jatkuu karavaani jatkaa kulkuaan
vaik joskus tuntuu, että tähän paskaan alkaa turtumaan
koskaan ei saa katkeroituu, eikä liikaa kyynistyy
ei turhaan jossitteluun syyllistyy
perhe yhdistyy ja musiikist saa voimaa jatkaa
vaikka tänään ois paha olla koita jaksaa

Tää menee niille joil on paha olla
kun elämä lyö sata-nolla
oon ollu ristiaallokossa siinä veneessä
nyt aurinko paistaa, horisontti siintää edessä ... 

Oon mannu lattialla miettinyt miten täällä selvitään
oon huutanut keuhkot pihalle, on tuntunut ettei pysty hengittää
mut oon täällä vielä
en anna pelon mua koskettaa
ja nyt oon siellä missä muhun ei voi koskeakaan
mut oon täällä vielä
en anna pelon mua koskettaa
ja nyt oon siellä missä muhun ei voi koskeakaan

Tää menee niille joil on paha olla
kun elämä lyö sata-nolla
oon ollu ristiaallokossa siinä veneessä
nyt aurinko paistaa, horisontti siintää edessä ... 




Haluan tällä postauksella tuoda uskoa ja toivoa paremmasta kaikille, jotka elää tällä hetkellä haastavia aikoja <3.


2 kommenttia:

  1. Samaa biisiä kuuntelin marraskuun pimeydessä kun isä kuoli yllättäen:( tuntui, ettei mikään palaa enää ennalleen..... Sanoissa on jotain voimaannuttavaa....

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi Tiina! Voimia sinulle suuren surun keskellä <3!

    Tämä biisi oli kyllä sanoiltaakin postitiivinen yllätys Cheekiltä.

    Aurinkoisia kevätpäiviä sinulle :-)!

    VastaaPoista