maanantai 14. huhtikuuta 2014

Synnytyskertomus

Minulle oli varattu suunniteltu sektioaika torstaille 27.3.2014 rv 38+5 a-vauvan perätilan takia. Olin tehnyt tarkat suunnitelmat viimeisille päiville ennen lasten syntymää. Tiistaille minulle oli varattu monen tunnin sokeroinnit, pedikyyrit ja hemmotteluhoidot, jotta pääsisin hehkeänä synnyttämään. Keskiviikkona olimme mieheni kanssa suunnitelleet rauhassa pakkaavamme kaikki tavarat autoon synnärille lähtöä varten ja syövämme yhdessä juhlavamman illallisen kotona kahdestaan. Toisin kuitenkin kävi ;-).

Kävimme maanantaina 24.3. äitiyspolilla sydänkäyrillä, kävin ystävän kanssa kahvilla ja koirien kanssa lenkillä. Ihan normaali päivä siis, eikä minulla ollut mitään oireita synnytyksen käynnistymisestä, kun kävin illalla nukkumaan yhdentoista aikaan. 

Mieheni oli herännyt kahden aikaan ja huomannut, että olin unissani pidellyt vatsaani hieman tuskaisen oloisena. Heräsin noin 0220 ja menin vessaan. Noustessani pöntöltä, tunsin kuinka lapsivedet lurahtivat lattialle. Oli ihan uskomaton ja epätodellinen fiilis. Nytkö se sitten tapahtuu? Huusin miehelleni, että nyt meni lapsivedet ja pyysin häntä tuomaan minulle puhelimeni.

Soitin ensin sairaalaan ja sitten hätänumeroon. Hätäkeskuksesta pyydettiin minua asettumaan vasemmalle kyljelleni ja odottamaan siinä, kunnes ensihoitohenkilökunta hakee minut paareilla ambulanssiin. Siinä odotellessa vessan lattialla ohjeistin miestäni kokoamaan tarvitsemani tavarat mukaan. Mieheni kuulemma jännityksissään käveli kolme kertaa seinää päin suorittaessaan ohjeideni mukaisia pyyntöjä:-). Ambulanssi saapui todella nopeasti ja pääsimme matkaan kohti Hyvinkään sairaalaa. Mieheni pakkasi auton ja ajoi paikalle perässä.

Saavuimme sairaalalle noin 0300 ja minulle vaihdettiin sairaalavaatteet. Lääkäri tuli tutkimaan minut ultralla ja kertoi lapsivettä olevan melko vähän molemmissa sikiöpusseissa, mutta kertoi uutta vettä muodostuvan koko ajan. Tässä vaiheessa olin reilun sentin auki ja lääkäri suositteli meitä odottamaan aamuun jos vain mahdollista, koska yöllä olisi mahdollisuus vain hätäsektioon. Supistuksia tuli 3-4min välein ja ne olivat kestoltaan 40-60 sekunttia.

Minulle laitettiin jo valmiiksi katetri ja tukisukat, jotta pääsen tarvittaessa leikkauspöydälle nopeasti. Näin sitten odottelin tarkkailuhuoneessa yhteensä lähes kuusi tuntia. Yritin vaan tsempata supistus kerrallaan kohti kahdeksaa, vaikka jännitin todella kovasti, että synnytys etenee liian pitkälle ja joudun hätäsektioon. Kivunlievityksenä minulla oli lämmin kaurapussi.

Viimein kello tuli kahdeksan ja leikkaava lääkäri tuli esittäytymään. Olin niin huojentunut, että vauvat jaksoivat odottaa sinne asti. Vähän ennen yhdeksää minut vietiin leikkaussaliin ja sain spinaalipuudutuksen. Leikkaushenkilökunta oli aivan loistavaa ja he loivat lämpimän tunnelman saliin. Puudutus lähti toimimaan oikein hyvin, mieheni tuli myös saliin ja hoitajat virittivät "esiripun" näkösuojaksi peittämään vartaloni rinnasta alaspäin.

Leikkaus alkoi virallisesti 0916. Tunsin vartaloni heiluttelua ja 0919 syntyi a-tyttö, parkaisten terhakkaasti jo ennen kuin oli edes kunnolla ulkona mahastani. 0920 yhtä tomerana syntyi b-tyttö itkien äänekkäästi. Ihan uskomaton tunne! Tapahtuiko tämä oikeasti minulle? Kyyneleet valuivat vaan vuolaina, kun kuuntelin tyttöjeni itkun ääntä kätilöiden puhdistaessa heitä sivummalla.

Sitten kuulin b-tyttöä puhdistavan kätilön sanovan hätääntyneenä: "Soittakaa lastenlääkäri paikalle!" Makasin hädissäni leikkauspöydällä ja pian kätilö tuli kertomaan minulle, että b-tytöltä puuttui vasemmasta kädestä osa. Kaikki oli todella epätodellista.

Pian kuitenkin sain nuuhkutella ja pussailla ihania kapaloituja tyttäriäni hetken. Olin niin onnellinen! Nopeasti he kuitenkin lähtivät tuoreen isän ja kätilöiden kanssa osastolle pesulle ja minä jäin leikkaussaliin kohdun tyhjennykseen ja ommeltavaksi.

Leikkaus oli ohi 1001 ja suurin osa ajasta meni siis mahani ompeluun ja muihin jälkitoimiin. Leikkaushenkilökunta vei minut heräämöön ja minua alkoi paleltaa kovasti. Sain lämminilmapeiton, jonka alla mietin kaikkea tapahtunutta. Oliko minulle tosiaan juuri syntynyt kaksi tyttövauvaa ja oliko kätilö todella kertonut minulle, että b-vauvalta puuttuu kädestä osa?

Olin jo äitiyspolikäynneillä kertonut, että minulle olisi erityisen tärkeää, että saisin vauvat ihokontaktiin jo heräämössä. Toive oli kirjattu tietoihini ja henkilökunta sanoi pyrkivänsä toteuttamaan toiveen, jos vain mahdollista. Ihana kätilö saapuikin tyttöjeni kanssa heräämöön ja sain heidät paljaan rintani päälle. Silloin näin ensimäistä kertaa b-tytön käden, joka loppui heti kyynerpään alapuolelle. Pikkuruiset vauvat möyrivät rinnallani ja a-tyttö imikin jo vähän rintaani. Taas mieletön onnentunne valtasi mielen <3!

Jäin odottelemaan heräämöön jalkojeni tunnon palautumista, ennenkuin pääsin osastolle. Ilokseni minulle kerrottiin, että olimme saaneet toivomamme perhehuoneen. Yksin heräämössä itkeskelin ja mietin, että mistä b-tytön käden kehityshäiriö johtui? Olinko tehnyt raskausaikana jotain väärää aiheuttaakseni häiriön? Voisiko työni, jota jatkoin rv 17 voinut vaikuttaa sikiön kehitykseen (työssä altistutaan avaruussäteilylle)? Mitä mieheni ajatteli asiasta? Ristiriitaiset ajatukset poukkoilivat päässäni.

Pääsin kahdentoista jälkeen osastolle ja perhehuoneeseen, jossa mieheni odotti kyynelsilmin pidellen tyttöjämme ihokontaktissa rinnallansa. Siitä alkoi ensihetket yhdessä perheenä toisiimme tutustuen.



sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Tyttäremme ovat täällä!

Suloiset Tyttäremme syntyivät 25.3.2014 klo 0919 ja 0920 Hyvinkään sairaalassa kiireellisellä sektiolla. Lapsemme päättivät siis yllättää meidät rv 38+3 syntymällä kaksi vuorokautta ennen suunniteltua sektiota. A-vauvan mitat olivat 2786g ja 46cm, sekä B-vauvan 2982 ja 47cm.

Vanhemmat olivat täysin myytyjä ensi sekunneista lähtien <3! Voi tätä onnen ja ihmetyksen määrää!