sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Alisa ja Ella 8kk

Taas on yksi kuukausi mennyt hurjaa vauhtia ja pikkuiset ovat jo kahdeksan kuukautta. Tytöt ovat taas viikon verran olleet todella hyvän tuulisia ja iloisia, niinkuin ennenkin. Aiemmat sairastelut ja hampaiden tulo harmittivat molempia ja unet olivat katkonaisia. Nyt on taas todella helpottavaa katsella ja kuunnella tyytyväisten tyttöjen touhuilua.




Kahdeksan kuukautisneuvolassa lääkäri totesi tyttöjen olevan todella eloisia ja ilmeikkäitä vauvoja. Muutenkin kehitys on molemmilla tasaisen hyvää. Reilu viikko sitten molemmille puhkesi ensimmäiset alahampaat. Nyt he sitten esittelevätkin niitä leveästi hymyillen tai irvistellen. Hampaat on niin suloiset ja kuin pikku helmet, jotka pilkottavat ikenien läpi.



Molemmat tytöt ovat oppineet istumaan ilman tukea, mutta asennosta alas laskeutuminen tuottaa vielä ongelmia, varsinkin Alisalle. Kodin kaikki alhaalla olevat tavarat kiinnostavat kovasti - paljon enemmän, kuin omat lelut. Tytöt menevät "tutkimusmatkoille" peräkanaa huoneesta toiseen etsien uusia mielenkiintoisia juttuja. Kuraeteisen ritilän paukuttelu käsillä ja jaloilla on todella hauskaa molemmista tytöistä. 










Alisa



Alisan top-juttuja tällä hetkellä ovat kitalaen naksuttelu, hassut syvältä kurkkusta tulevat äänteet ja kaiken matalan päälle kiipeäminen (oma sisko, muut lapset, pehmolelut, matalat pöydät, äiti…)Hän etenee todella nopeasti ja ketterästi ryömimällä. Konttausasennossa Alisa etenee vain muutaman askeleen, jonka jälkeen hän tipauttaa itsensä alas ryömintään. 



Alisa on edelleen tytöistä se, joka haikailee enemmän äidin perään. Hän ryömii jalkojen juureen, tarttuu kiinni nilkoista ja nuuskuttelee äidin sukkia :-/.








Ella



Ella on oppinut ryömimään jo yhtä nopeasti ja ketterästi, kuin siskonsa. Myös Ella nousee konttausasentoon, mutta ei vielä osaa edetä polvillaan. Hän on puhelias ja osaa sanoa vauva ja äiti. Hän viihtyy hyvin uudessakin seurassa, eikä vierasta yhtään. 


Ella on oppinut diivamaisia elkeitä viimeisen kuukauden aikana. Kun Ella ei halua enää syödessä lisää ruokaa, hän ojentaa kätensä suorana syöttäjää kohti kämmen edellä, kääntää päänsä pois nenä pystyssä ja sulkee silmänsä. Se näyttää niin hassulle!


Tyttöjen tyllimekot on lahja kummitädiltä Nextin valikoimista.

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Peuran sarvet valkaistuna

Esittelin reilu kuukausi sitten Tallinnan matkaltani ostamani peuran sarvet. En ollut täysin vakuuttunut niiden kotiuttamisesta meille lopullisesti ja sainkin hyviä neuvoja, jotta niistä saataisiin meidän kotiin sopivammat.

Kotimme on todella vaalea sävyinen kauttaaltaan ja minua neuvottiin maalaamaan myös sarvet valkoisiksi. Idea kuulosti hyvälle, koska siten varmasti sarvet eivät korostuisi liikaa kaiken muun keskeltä.

Maalasin sarvet Tikkurilan piazza sävyllä, joka on vaalean beigen ja harmaan sävyinen, eli vaalean greige. Tätä piazza maalia on meillä on käytetty useimmissa seinissä olohuoneessa, aulassa ja keittiössä. Maalia oli jäljellä vielä vähän purkin pohjalla, joten päätin käyttää sen hyödyksi.

Lopputulos oli parempi ja ihan kiva. Vielä täytyy miettiä noiden sarvien paikkaa ja asettelua. Ne voisi näyttää ehkä paremmalle muutamien taulujen kanssa muodostelmassa…? Täytyy jatkaa mietintää ja sommitteluja. 

Olen odottanut tässä hyvää ja valoisampaa hetkeä ottaa kuvat valmiista sarvista, mutta sellaista saa kai turhaan odotella näin marraskuun harmaudessa. Tässä siis lopputulos:




maanantai 24. marraskuuta 2014

Brunssi Arabian Dylanissa

Olimme Alisan ja Ellan kummitädin ja tyttöjen kanssa viime viikonloppuna brunssilla Arabian Dylanissa. Meillä oli monen monta vaihtoehtoa brunssipaikaksi, mutta valitsimme lopulta Dylanin sen lapsiystävällisyyden ja auton helpon parkkeerauksen takia. Ennakko-odotukset eivät olleet mitenkään erityiset. Odotimme  perushyvää brunssia ja sen saimmekin.



Pöytä oli erittäin helppo varata netistä ja saimme sieltä myös suoraan varaukseen syöttötuolit tytöille. Saavuimme paikalle noin 20 min ensimmäisen kattauksen alkamisesta ja ravintolassa oli jo täysi hulina päällä. Kaikki pöydät tuntuivat olevan varattuja ja melkein joka toisessa pöydässä oli eri ikäisiä lapsia. 

Ravintolasali oli oli sisustettu yksinkertaisesti, boheemisti ja värikkäästi. Värit piristivät kivasti näin marraskuisena sunnuntaina. Brunssi maksettiin suoraan lounasravintolamaisen linjaston kassalle ja eikun valitsemaan herkuja!




Valikoimaa riitti todella runsaasti. Erityisesti positiivisena mieleen jäi erinomainen foccaccia, raikas mangolassi ja muutamat maukkaat kylmät lisukkeet (kana-artisokka-parmesan, lohipasta ja vuohenjuusto-punajuuri-saksanpähkinä). Olisin kaivannut kaikkiin tarjolla oleviin ruokiin nimikylttejä, koska nyt vain osasta sellaiset löytyi. Lisäksi olin vähän pettynyt mysli/granola/pähkinä-valikoimaan. Tarjolla oli vain erilaisia muroja ja kuivattuja hedelmiä. Toisaalta valikoima oli ihan mielettömän laaja, joten asia tuli kompensoitua muulla tavalla. 




Lapset oli Dylanissa huomioitu erinomaisesti. Tuloaulassa oli hauska leikkinurkkaus, jossa oli paljon leluja ja iso tyynyjen ympäröimä löhöilypaikka. Inva WC:ssä oli siisti vaipanvaihtopöytä. Syöttötuolit järjestyi hienosti jo varauksessa ja mikron lisäksi tarjolla oli muovisia ruokailuvälineitä ja lautasia vauvojen ruokailua helpottamaan. 





Tunnelma brunssilla oli rento, eloisa ja mutkaton. Saimme rahoillemme hyvin vastinetta ja maha täyttyi maistuvalla ruoalla. Tytöt viihtyivät hyvin pienessä hulinassa vanhempia lapsia tarkasti seuraten. Voin suositella Dylanin brunssia lämpimästi, etenkin lapsiperheille!



Hyvät
+ hinta-laatu (17,50€)
+ mutkaton tunnelma
+ lapset huomioitu erinomaisesti
+ monipuolinen ja runsas valikoima
+ helppo nettivaraus
+ foccaccia


Huonot
- puuttuvat ruokalajien nimikyltit
- mysli/granolavalikoima
- ravintolatilan ruokalamaisuus




perjantai 21. marraskuuta 2014

Mountain buggy duet - kovassa käytössä jo 8 kuukautta

Siirryimme tällä viikolla meidän Mountain buggy duet vaunujen käytössä vaunukopista ratasistuimiin. Nuo vaunuthan ovat markkinoiden kapein vierekkäinistuttava tuplamalli (leveys 63cm) ja se näkyy tietysti hieman vaunukoppien koossa. Sirot vauvat lämpimissä maissa luultavasti voisivat matkustaa tuohon mainoksissa luvattuun vuoden ikään vaunukopissa, mutta meidän tytöt eivät enää toppavaatteineen mahtuneet kunnolla koppiin, joten kaivoin esille ratasistuimet. Voisin jakaa nyt ensimmäiset käyttökokemukset vaunuista, kun meillä on takana 8 kuukautta niiden kanssa.


Parasta vaunuissa on ollut kapea koko ja ketteryys. En muista yhtään ovea, josta emme olisi mahtuneet vaunujen kanssa sisään. Pari kertaa hissi on ollut vaunuille liian pieni. Vaunuilla on ollut helppo työnnellä sisään julkisiin kulkuneuvoihin ja shoppailu pienissä ja ahtaissa liikkeissä on myös pääosin onnistunut. Etupyörät kääntyvät ketterästi mahdollistaen suunnan vaihdon pienessäkin tilassa. Kuitenkin pyörät on mahdollista lukita myös haluttaessaan.




Olemme rullailleet vaunuilla myös kuoppaisilla metsäteillä yli juurakkojen ja kivien. Maastossakaan vaunujen käytössä ei ole tullut mitään ongelmaa. Kuulin etukäteen kokemuksia, että Moutain buggyjen renkaat rikkoontuvat helposti, mutta vielä emme ole joutuneet vaihtamaan tai paikkaamaan renkaita kertaakaan. Vaunut saa helposti kasaan ja ne menevät melko pieneen tilaan. Runko painaa 15kg ja se mahtuu hyvin takakonttiin.

Aluksi jarrujen poljin tuntui hieman hankalalta käyttää ja myös vaunukoppien kiinnitys runkoon oli jäykkä ja vaikeahko. Nämä ongelmat ovat hävinneet ja käyttö on helpottunut kokemuksen myötä. Vaunukopan päällissuoja kiinnitetään koppaan neppareilla, jotka ovat todella jäykät ja vaikeat kiinnittää. Tämä on ainut ominaisuus, joka edelleen tuntuu vaikeakäyttöiselle ja saa minulta miinuspisteitä. 


Vaunuihin kuuluu vakiona mukiteline, joka on ollut tarpeellinen kahvimukille tai juomapullolle. Turvallisuutta parantamassa on ranteen ympärille pujotettava varmistusremmi, joka pitää huolen, että vaunut eivät karkaa työntäjältä alamäessäkään. Työntöaisan korkeutta voi säätää helposti, mutta työntöaisan pehmuste repesi jo ensimmäisen kuukauden aikana ja en ole saanut aikaiseksi tilata ehjää tilalle. Pienet tavarat saa kätevästi talteen vaunukoppien taskuihin ja alhaalla sijaitseva tavaratila on suht tilava ja kestävä.


Lisävarusteina meillä on ollut käytössä myös adapterit, joilla saa Maxi-Cosin CabrioFix turvaistuimet kiinnitettyä vaununrunkoon. Alkuun epäiröin adapterien tarpeellisuutta, mutta käytössä ovat osoittautuneet erittäin hyväksi hankinnaksi. Vauvat painavat kuitenkin melko paljon turvaistuimien kanssa ja varsinkin yksin kahden istuimen kantaminen on vaivanloista esimerkiksi kauppareissulla. On todella paljon kätevämpää autolla liikkuessa siirtää vauvat autosta vaunuihin istuimessa, jolloin heitä ei tarvitse herättää ja siirtyminen vaunuihin on nopeaa.




Alkuihmettelyn jälkeen vaunut ja niihin liittyvät varusteet ovat olleet helppokäyttöisiä ja ketteriä. Minulla ei ole vielä kokemusta vaunujen toimivuudesta runsaslumisilla teillä, mutta tämän hetkisten käyttökokemusten valossa voin suositella vaunuja lämpimästi. Palaan aiheeseen taas keväämmällä, jolloin olemme viisaampia talvikokemuksista ja ratasosan toimivuudesta. 



Hyvät

+ ketterä, kääntyvät etupyörät mahdollistavat helpon liikkuvuuden pienessäkin tilassa
+ toimii hyvin myös maastossa
+ kapea (vain 63cm leveä), vierekkäinistuttava malli
+ helppo kasata, kevyt runko
+ auton turvaistuin kiinnitettävissä runkoon adapterilla
+ säädettävä työntöaisa
+ mukiteline, vaunukoppien säilytystaskut ja tavaratila toimivat



Huonot

- kömpelö ja hidas nepparisulku vaunukopassa
- kapeat ja ahtaat vaunukopat
- suppeat värivaihtoehdot
- työntöaisan pehmuste rikkoutui heti käytössä








tiistai 18. marraskuuta 2014

Äiti


Muutamien päivien aikana olen saanut kuulla molempien tyttöjen suusta tuon parhaimmalta kuulostavan sanan - äiti <3. Sen kuuleminen tuntuu vaan niin hyvälle, vaikka vauvoilla ei tietenkään ole vielä aavistustakaan, mitä tuo sana tarkoittaa.

Tytöt ovat myös alkaneet selkeästi olla minun perääni ja ryömivät sinne minne olenkaan menossa. Mieheni mukaan myös tytöt kiukuttelevat heti enemmän, kun minä olen paikalla. Omalle äidille uskaltaa näyttää kaikkein helpommin omat tunteensa. Äiti ei hylkää ja lakkaa rakastamasta, vaikka hänelle ei aurinkoista naamaa näyttäisikään.

Kuka se on, joka lasta lohduttaa,
kun hänellä on paha mieli tai häneen sattuu?

Kuka lasta lakkaamatta rakastaa,
vaikka hän kiukuttelee ja on  hankala?

Kuka on se, johon lapsi voi aina
turvata ja luottaa?

Se jonka olkapäätä vasten
hän voi itkeä surunsa pois?

Se on äiti.

Se, joka aina ymmärtää lastaan,
vaikka lapsi ei itse ymmärtäisi
itseään.




Kiitos oma rakas äitini <3!


sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Blogin ensimmäinen vuosi

Blogini on päässyt yhden vuoden ikään! Jee :-)! En rehellisesti sanottuna uskonut, että tulisin pitämään blogiani näin aktiivisesti vuoden ajan. Kuitenkin tämä uusi harrastus on koukuttanut minut ja ehdottomasti haluan jatkaa postauksien jakamista ja erityisesti kehittää valokuvaustaitojani. Blogin nykyistä simppeliä simppelimpää ulkoasua voisi myös muokata, mutta koodaustaitoni ovat olemattomat. Paljon on opittavaa siis…


Ensimmäiset puoli vuotta en kirjoitellut säännöllisesti ja tyttöjen ensikuukausi meni kaikkea uutta ihmetellessä, mutta nyt kesäkuusta eteenpäin olen löytänyt aikaa kirjoittaa, suunnitella ja ottaa valokuvia. Kuinka ihania muistoja tämän blogin avulla onkin jäänyt talteen! En usko, että olisin muistanut ottaa näin paljon valokuvia tytöistä tai muistaisin jälkeenpäin asioita, joita meille on tapahtunut tai miten olen milläkin hetkellä asiat kokenut.


Muistojen tallentamisen lisäksi tärkeä blogin kirjoittamismotivaattori on myös oma upea mummoni, joka lukee blogia todella ahkerasti omalla ipadillään ja pysyy kärryillä meidän elämässä, vaikka asuukin kauempana. Hänen arkeaan piristää erityisesti vauvapostaukset, joita hän esittelee ylpeänä ystävilleen. Tietysti myös vanhempani ja ystäväni kuuluvat lukijoiden joukkoon, joten hekin tietävät kuulumisiamme viimeistään täältä seuraten. Toivoisin jaksavani kirjoittaa myös englanniksi, jotta mm. tyttöjen kummitäti ymmärtäisi. Ehkä jossain vaiheessa, vaikka sitten lyhennettynä versiona.

Kun itse bloggaa, niin tietysti tulee seurattua aktiivisesti myös muiden blogeja. Vuosi sitten en vielä tiennyt juuri mitään tästä ihanasta blogimaailmasta. Nyt saan uusia ideoita, piristystä, vertaistukea ja inspiraatiota viikoittain muista blogeista. Päivitän tässä lähipäivinä luettelon säännöllisesti seuraamistani blogeista, niin tekin löydätte siitä ehkä jotain uusia seuraamisen arvoisia tuttavuuksia :-).

Välillä mietin omaa ja erityisesti tyttöjen yksityisyyttä. Paljonhan on ollut esillä se, kannattaako omien lapsien kuvia jakaa somessa ja mitä haittaa siitä voi heille olla tulevaisuudessa. Varsinkin asia mietityttää, koska he eivät itse siihen voi vaikuttaa tai sanoa mielipidettään asiaan. Olen itse aika avoin persoona ja tähän mennessä kuitenkin bloggaaminen ja kuvat ovat tuoneet vain positiivisia asioita elämäämme. En osaa pelätä tai olla huolissani. Toivottavasti tämä on hyvä ratkaisu.



Yksi mukavimpia hetkiä vuoden aikana oli, kun sain viestin vastasyntyneen lapsen äidiltä. Hänen poikansa oli syntynyt samanlaisen käden kehityshäiriön kanssa, kuin meidän Ella. Hän oli löytänyt blogini ja heidän koko perheensä oli saanut sen kautta rohkaisua uuteen ja hämmentävään tilanteeseen. Tuli niin hyvä mieli :-)!

Kaiken kaikkiaan voin siis olla vain tyytyväinen, että tulin aloittaneeksi täällä! Onko teillä toiveita millaisia postauksia haluaisitte jatkossa lukea?


keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Tuliaismuffinssit entisille työkavereille


Olen leiponut useaan otteeseen tuliaiseksi mustikkamuffinsseja, joiden reseptin löysin todella ihanasta ja visuaalisesti taidokkaasta Call me cupcake blogista. Hienon maun muffinsseihin tuo raastettu sitruunankuori ja kardemumma. Tuliaisten laatu on vaihdellut hieman, koska olen tehnyt pieniä mokia mittasuhteita kääntäessäni. Tänään kuitenkin leipomukset onnistuivat ja veinkin ne tyytyväisenä tuliaiseksi, kun menimme ensikertaa tyttöjen kanssa visiitille entiseen työpaikkaani.

En ole selviytynyt aiemmin entisiä työkavereita moikkaamaan, vaikka he on monesti mielessä ovat olleetkin. En jäänyt työstä äitiyslomalle ja en ole pitänyt keneenkään sieltä juurikaan yhteyttä. Isona yllätyksenä tulikin isot muutokset työpaikalla ja yt-neuvottelujen tuloksena puoleen vähentynyt työporukka. Samanlaiset myllerrykset tuntuvat olevan arkipäivää lähes jokaisessa työpaikassa nykypäivänä. Meidän sukupolven työntekijät oppivat todella ketteriksi muutoksien kourissa ja emme ainakaan tuudittaudu siihen, että samassa paikassa ollaan töissä eläkeikään asti. 

Olen tyytyväinen tällä hetkellä kotona tyttöjen kanssa muffinsseja leipoen. Kaukana tuulinen työelämä, ainakin vielä muutaman kuukauden :-).

maanantai 10. marraskuuta 2014

Bus Burger - American Style Diner

Bongasin jo kuukausia sitten Meanwhile in Longfield blogista hauskan American Diner-tyyppisen hampurilaisravintolan Lahdesta, jonka erikoisuutena on ravintolaan kylkeen parkkeerattu vanha koulubussi, jonka sisällä voi myös ruokailla.


Eilen isäinpäiväruokailupaikkaa miettiessä Pika Kievari tuli mieleeni, koska mieheni on suuri hampurilaisten ja amerikkalaisten juttujen ystävä. Hyppäsimme siis nälkäisinä autoon ja suuntasimme Lahtea kohti.


Paikka sijaitsee aikalailla keskellä ei mitään, vanhalla huoltoasemalla, joka on sisustettu jenkkityyliin dineriksi. Ravintola on ollut tarjoilijan mukaan auki kohta kaksi vuotta. Ravintolatilat olivat melko pienet, mutta kesäaikaan lisätilaa löytyy myös ulkoterassilta. Monella muulla perheellä oli samat suunnitelmat, kuin meillä ja paikka oli tupaten täynnä sunnuntai-iltapäivänä.



Saimme kuitenkin pöydän koulubussin sisältä, pienestä loossista, johon mahduimme tyttöjen turvakaukaloiden kanssa juuri ja juuri. Ruokalista oli houkutteleva ja mieheni tilasi tapansa mukaan vähän sitä ja tätä. Annosten pöytään saapuessa huomasimme, että pelkkä hampurilainen olisi jo riittänyt, niin valtavia annokset olivat!





Annokset olivat maukkaita ja ruokaa oli todellakin riittävästi. Ihan hauska ja erilainen ravintolakokemus, vaikka paikka oli hieman nuhruinen ja viihtyisyyttä vähensi myös kylmä lämpötila sisällä (pääovi oli kokoajan auki ja ehkä bussissa ei ollut lämmitystä) ja hieman ahtaat tilat.


Kannattiko ravintolan takia ajaa Lahteen asti? No ei välttämättä, mutta jos ravintola osuu reitille, niin  suosittelen poikkeamaan :-)!



Hyvät
+ ruokalistalla monipuolinen valikoima hampurilaisia
+ maukkaat ja isot annokset
+ hauska ja erilainen ravintolamiljöö
+ hinta/laatusuhde

Huonot
- hieman nuhruiset ja ahtaat tilat
- viileä sisäilma