perjantai 30. lokakuuta 2015

Synnytystapa-arvio

Kävimme tällä viikolla Hyvinkään sairaalassa synnytystapa-arvioinnissa, koska edellinen synnytykseni oli suunniteltu sektio. Lääkäri teki ultraäänitutkimuksen ja arvioi mahdollisia riskejä alatiesynnytykseen. Vauva voi kuitenkin hyvin mahassa ja oli hyvin jo pää alaspäin valmiina synnytyskanavassa. Myös leikkausarpi oli hyvin parantunut, joten jäämme nyt odottelemaan synnytyksen käynnistymistä ja todennäköisesti alatiesynnytys onnistuu ongelmitta. 


Vauva oli arvion mukaan noin 2700g, eli vähän kasvukäyrän alapuolella. Tyttö liikkui koko tutkimuksen ajan hurjasti. Sairaalassa käynnin jälkeen tuli enemmän sellainen jännittynyt olo, että ihan kohta meillä on kolme tyttöä perheessä! Kätilö huikkasi vielä lähtiessä, että vauvahan voi syntyä ihan koska vaan. Ajellessa kotiin suunnittelimme jo miehen kanssa, miten toimimme eri skenarioissa, kun synnytys käynnistyy. Anoppi on luvannut tulla heti tyttöjä hoitamaan, kun lähdön hetki koittaa ja mieheni pääsee näin lähtemään heti kanssani sairaalaan. Kuitenkin minulla on tunne, että vauva saattaa mennä yliaikaiseksi. Onhan hän vielä aika pieni, mutta kuukauden päästä sitten ihan viimeistään hän on täällä <3.

Olen nyt viime viikkoina yrittänyt saada hommia kuntoon vauvaa varten. Laitoin sängyn ja hoitopöydän valmiiksi. Olen myös käynyt vauvan vaatteet läpi. Juuri mitään ei tosiaan tarvitse ostaa, kun isosiskoilta jäi niin hyvin kaikkea. Voi olla, että ostan jossain vaiheessa paremman rintarepun ja kevään tullen seisomalaudan tuplarattaisiin.


Itse olen jaksanut kyllä tosi hyvin. Lopetin jumpat tuossa pari viikkoa sitten, kun ohjaaja combat tunnilla alkoi jo suorastaan vaatia äitiyslomalle siirtymistä. Olen kuitenkin pyöräillyt, kävellyt ja käynyt tyttöjen kanssa vanhempi-lapsi-jumpassa. Liitoskipuja on ollut jonkun verran ja lääkäri keroikin kohdunsuun jo kypsyneen. Taidan käydä vielä ensi viikolla hieronnassa, kun mieheni on vapaalla (jos ehdin). Laitoin myös tällä viikolla uudestaan ripsien pidennykset kahden vuoden tauon jälkeen. Ihan kivaa piristystä ilmeeseen, vaikka olinkin tottunut jo hyvin luonnollisempaankin lookiin.

Jännittäviä aikoja siis eletään :-)! Hurjaa halloween viikonloppua kaikille! Meillä oli tänään jo yhdet pienet juhlat avoimessa päiväkodissa ja huomenna suuntaamme naapuriin halloween synttäreille.

tiistai 20. lokakuuta 2015

Alisa ja Ella 18kk



Olen sivunnut jo hetki sitten kirjoittamassani postauksessa tyttöjen tämän hetkisiä kuulumisia, mutta haluan vielä paremmin keskittyä tyttöjen kehitykseen puolentoista vuoden iässä. Otin tytöistä kuvia meidän lähipuistossa, joka on heidän ehdoton lempipaikkansa tällä hetkellä.

Tyttöjen kehitys on huimaa ja muutosta tapahtuu jokaisena päivänä. He näyttävät jo ihan isoille tytöille ja molempien omat luonteenpiirteet ja kasvonpiirteet ovat tulleet paremmin esiin, vaikka monet vieraat edelleen kertovat heidän näyttävän ihan samalle. Hiukset ovat kasvaneet paljon ja olen saanut heidät onneksi myöntymään pinnien ja ponnareiden käyttöön. Alisa ja Ella käyttävät nyt vaatekokoa 86 tai 92 ja kengännumero on 22.


Ruokahalu vaihtelee tilanteesta ja päivästä riippuen, mutta pääsääntöisesti tytöt syövät hyvin. Sotku ruokaillessa on kyllä melkoinen ja yleensä kotona otan heiltä kaikki vaatteet pois, jotta vaatteet säilyisivät mahdollisimman tahrattomina. Lempiruokia ovat jauhelihakastike ja peruna tai jauhelihakeitto tai nakki. Pyrin välttämään suolan käyttöä, mutta mausteita käytän kyllä. Alisa ja Ella eivät ole vielä maistaneet karkkia, mutta muita sokerisia herkkuja kuten kakkua, jäätelöä, pullaa ja mehua he ovat kuitenkin saaneet silloin tällöin.

Keskenään tytöt kinastelevat aika kovastikin välillä. Yleensä kyseessä on sama lelu tai kirja, josta tulee kinaa. Välillä leikit tai halailupaini muuttuu liian rajuksi ja toista sattuu. Alisa yleensä on voimakkaampi ja hän puree myös siskoaan. Tilanne selvitetään kuitenkin halaamalla siskoa, joka on anteeksipyyntö. Itse sanaa he eivät osaa vielä sanoa, mutta eleet ja ilmeet kertovat aidosta anteeksipyynnöstä.


Mielestäni kaksoset ymmärtävät lähes kaiken, mitä heille puhuu. Se on kyllä tosi kivaa, kun vuorovaikutus on helpottunut niin paljon. Puhe on kehittynyt tosi paljon myös ja Ella on edelleen siinä hieman siskoaan kehittyneempi. Aamulla tai päikkäreiltä herätessä tytöt oikein kertaavat juuri oppimiaan sanoja. Sanoja on kertynyt jo aika lista, mutta tässä muutamia joita tulee nyt mieleen: kato, tippu, loppu, kiitos, äiti, isi, Memmi, Paappa, Luka, kaatu, tyttö, täti, tähti, pinni, ponnari, takki, pipo, pupu, pallo, hattu, sukka, pää, nenä, napa, nappi, koira, puuro, puu, lehti, vauva, pyörä, lamppu, pipi, tule, istuu, hyppy…

Pottahommat tökkii edelleen ja yritän hakea nyt edistystä asiaan uudella wc-pönttöön laitettavalla supistajalla. 


Alisa ja Ella tykkäävät musiikista ja tanssimisesta. Joskus molemmat alkavat lurittaa omia laulujaan kauniisti. Ella lauleskelee aika lähelle "Tuiki tuiki tähtöstä"- vastaavaa laulua, joka menee suunnilleen " Tui tui tähti, tui tui" ja ilme on todella suloisen harras :-). Pyörähtely, varpailla kävely ja käsien taputus on myös kivaa. Tytöt potkivat myös palloa taitavan tottuneesti.

Kaksoset ovat omaksuneet paljon tyttömäisiä juttuja. He seuraavat tarkkaan, kun laitan omiin kasvoihin rasvaa ja haluavat, että heillekin laitetaan. Sama pätee meikkauksen kanssa, vaikka en monena päivänä viikossa meikkaakaan. Tytöt saattavat ottaa jonkun putkilomallisen lelun, jolla sitten punaavat huuliaan ja laittavat silmiin väriä. He huomaavat herkästi vieraiden ihmisten pinnit, ponnarit ja korut. Mekon päälle puettaessa he pyörähtelevät ja käyttäytyvät tyttömäisemmin. Huomaan myös, että he kiinnittävät heti huomiota, jos puen heidät erilaisiin vaatteisiin. Silloin he vertailevat kuvia, nappeja tai yksityiskohtia keskenään. 

Tytöt ovat jo päässeet vaikeimmasta äiti-vaiheesta yli ja hyväksyvät hienosti muiden aikuisten seuran. Meidän kolmestaan ollessa tytöt hieman kilpailevat huomiostani keskenään ja huomaan heidän olevan hyväntuulisempia, kun paikalla on myös isi tai joku muu aikuinen antamassa huomiota. On mukavaa huomata, kuinka he selvästi tunnistavat isovanhempansa ja nauttivat heidän huomiostaan ja seurastaan.



Alisa

Paino 11kg 780g
Pituus 84,2 cm

Alisa on melkein aina todella reipas vieraidenkin ihmisten kanssa. Hän on kiinnostunut muiden lasten seurasta ja etenkin vähän vanhemmat lapset ovat kiinnostavia. Alisa tykkää kävellä itse ja useimmiten juoksee hassulla tavalla, jossa jalat käyvät sukkelaan, mutta liike suuntautuu enemmän ylös- kuin eteenpäin. 



Alisan uniongelmat jatkuvat. Hän on ollut pienestä pitäen herkkäunisempi kuin siskonsa, mutta välillä tosiaan oli ihan hyvä nukkumisjakso. Alisa herää yö- ja päiväunilta yleensä täyteen itkuun, joka tuntuu pahalle. Yöllä hän harvoin herätessään osaa rauhoittua itse takaisin nukkumaan, vaan hänet on nostettava syliin, johon hän jossain vaiheessa nukahtaa. Viime öinä nukahtamiseen on mennyt monta tuntia ja olen nukuttanut häntä istuma-asennossa, koska mahani jää pahasti puristuksiin, jos Alisa makaa päälläni.  

Alisa tykkää halailla kovasti, mutta hänen on vaikeaa pitää kädestä vanhempaa, kun kaikki ympärillä oleva kiinnostaa liikaa. Hän osaa olla räiskyvä, ronski ja kovaääninen.


Ella

Paino 10kg 840g
Pituus 83 cm

Ella on hieman hurjapäisempi ja vaikeammin ennakoitava, kuin siskonsa. Hänestä on tullut hieman varovainen vieraiden ihmisten kanssa ja hän ei uskalla niin helposti uusien aikuisten tai lasten seuraan, kuin ennen. Ella on ollut vime aikoina aika herkkä ja omaa tahtoa häneltä löytyy enemmän kuin siskoltaan. Hänen kasvoista näkee samantien, jos joku painaa mieltä - alahuuli on kunnolla ulkona ja kulmat kurtussa. 


Ella on ketterä ja osaa tehdä kuperkeikan ilman apua. Hän nauttii trampoliinilla ja sängyllä hyppimisestä ja karkuun juoksemisesta. Ella ojentaa aina kätensä, jos kävelemme johonkin. Hän tykkää myös kulkea käsi kädessä siskon kanssa.


Ella on ottaa mallia siskostaan ja seuraa sitten perässä.


Ella nukkuu todella hyvin siihen nähden, että sisko on hereillä ja itkee ihan vieressä. Rakennuksen paukutteluäänet eivät häiritse Ellaa juurikaan. Hän vain nukkuu ja halailee Pinkku-unileluaan.





lauantai 17. lokakuuta 2015

Lasten kanssa teatterissa

Oltiin viime lauantaina koko perheen voimin teatterissa katsomassa Helsingin kaupunginteatterin Studio Pasilassa Siiri ja sotkuinen kerttu lastennäytelmää. Saimme teatteriliput kummitädiltäni lahjaksi, joka osoittautui oikein mieleiseksi meille.




Minua mietitytti hieman etukäteen, että jaksaako tytöt keskittyä seuraamaan näytelmää loppuun asti. Monesti lastenohjelmia seuratessa heidän keskittyminen herpaantuu viimeistään 10 minuutin jälkeen ja he alkavat touhuilla muuta. Näytös kesti kuitenkin vain 30 minuuttia ja koukutti Alisan ja Ellan huomion ensi sekunneista lähtien.

Tytöt olivat laulua, tanssia ja hauskoja juonenkäänteitä sisältävästä esityksestä haltioissaan. Teatterikokemusta paransi entisestään ympärillä olevat muut lapset, joita kaksoset seurasivat sivusilmällä. 


On kyllä ihan mahtavaa seurata lapsien reaktioita heidän seuratessa esitystä. Ihan ehdottomasti täytyy mennä pian uudestaankin teatteriin tyttöjen kanssa. Vielä olisi muutama esitys samaista näytelmää jäljellä Studio Pasilassa, jos jollakin heräsi kiinnostus… Suosittelen lämpimästi :-)!



torstai 8. lokakuuta 2015

Rakennusprojekti

Asumme 2012 valmistuneessa 1,5 kerroksisessa omakotitalossa, jonka ostimme uudiskohteena. Päätimme taloa hankkiessamme tehdä/ teettää yläkerran asuttavaan kuntoon vasta myöhemmin sitten, kun siellä oleville neliöille tulee tarvetta. 


Olemme tässä reilun vuoden arponeet haluammeko muuttaa muualle asumaan vai jäämmekö tähän. Yläkerran rakentaminen on siirtynyt aina vaan eteenpäin tulevaisuuteen. Kolmannen lapsen syntymisen myötä lisätilalle on jo tarvetta, kodin myynti ei tällä hetkellä tunnu kannattavalle ja olemme myös alkaneet kotiutua asuinpaikkakunnallemme entistä paremmin. Siispä yläkerran rakentaminen on tullut ajankohtaiseksi. Alkukesästä alkanut muutaman kuukauden miehen työttömyys lykkäsi suunnitelmia taas vähän, mutta tällä viikolla vihdoin rakennustyöt on aloitettu! 

Aika hurjaan saumaan tietysti tuo rakennuskaaos tulee, kun laskettuun aikaan on vain reilu kuukausi. On kuitenkin ihanaa saada lisää tilaa ja suunnitella uutta. Yläkertaan tulee noin 70m2, joka pitää sisällään kaksi noin 30 m2 makuuhuonetta (joista toisen voi tarvittaessa tulevaisuudessa jakaa kahtia), kylpyhuoneen ja pienen aulan.



Tällä viikolla on aloitettu lattiakoolausten rakennus ja eristämistyöt. Seuraavaksi asennetaan vesikiertoinen lattialämmitys ja valetaan lattia. Kattotuolien rakennetta täytyy vahvistaa, jotta saamme laskevan katon matalat osat vaatesäilytyskäyttöön. Lisäksi eteläpäädyssä vaihdetaan ikkunan tilalle ranskalaisen parvekkeen pariovet ja pohjoispäätyyn lisätään toinen ikkuna. Paljon työvaiheita on siis tulossa ja monia en varmaan muista tai osaa tässä edes mainita :-). Teemme pintasisustustyöt lopuksi itse, mutta kph tehdään meille loppuun asti valmiiksi. 


Rakennusliikkeen kanssa tehdyssä sopimuksessa deadline on 15. marraskuuta, mutta sen jälkeen aikaa menee tietysti meidän omiin töihin ennenkuin päästään muuttamaan. Voisiko/ uskaltaisiko toivoa, että pääsemme muuttamaan tavaroita ylös jouluksi? Vauva siis ehtii syntyä tähän keskeneräisyyteen.

Minua jännitti etukäteen, kuinka tytöt suhtautuisivat paukkeeseen ja meteliin. Kulku työmaalle on kuitenkin järjestetty alkuun ulkokautta, joten saamme elää arkeamme melko rauhassa alakerrassa tietysti melkoista melua lukuunottamatta. Alisa on ollut vähän rauhaton nyt neljän päivän kokemuksella ja yhtenä päivänä päikkärit ovat jääneet väliin. Olemme kuitenkin valmiina lähtemään evakkoon anopin luo, jos tilanne alkaa mennä toistuvasti siihen, että tytöt selvästi kärsivät rakentamisesta.



Peukut pystyyn, että kaikki etenee aikataulun ja suunnitelman mukaan. Toisaalta myös kunnon pauke voi siedättää tyttöjä kestämään koviakin ääniä ja sitten vauvan syntyessä heidän unensa ei häiriinny vauvan itkusta :-).

tiistai 6. lokakuuta 2015

Onnettaret

Suoritimme tänään kaksosten imetystyynyn arvonnan Alisan ja Ellan toimiessa onnettarina. Arvonnassa oli mukana huikeat kaksi osallistujaa :-D, joten voittomahdollisuudet olivat erinomaiset. 




Ella ehti nopeampana arvontakulholle ja nappasi sieltä voittajan, joka on tuleva kaksosten äiti sähköpostilla sanmali@dnainternet.net



Onnea voittajalle!! Toivottavasti tyyny tulee helpottamaan teidän arkeanne yhtä paljon kuin meidän <3!





Alisa ja Ella lahjoittavat iloisina tyynyn eteenpäin. Aika monta tuntia he ovatkin viettäneet sen päällä köllötellen :-)!


sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Date night


Laskettuun aikaan on 6 viikkoa ja pääsimme vielä ennen vauvan syntymää livahtamaan kahdestaan leffaan ja syömään. Tyttöjen kummitädit tulivat ensimmäistä kertaa tyttöjä hoitamaan meille iltapäiväksi ja illaksi. Jätin hyvillä mielin kaksostytöt ystävieni hoiviin, koska Alisa ja Ella jäivät lähtiessäni todella reippaina syömähommiin kummien kanssa. 


Leffavalintana oli Napapiirin sankarit 2, joka oli sopivan viihdyttävä ja hauska leffa. Kuitenkaan en voi suositella elokuvaa pienten lasten vanhempien lapsettoman vapaaillan viihteeksi. Leffassa nimittäin 1-vuotias Lumi tyttö on jatkuvasti jännittävissä vaaratilanteissa ja kohelluksen kohteena. Mieheni kanssa olimme lähes koko puolitoista tuntia stressaantuneessa tilassa, kun mietimme omia tyttöjämme leffan alusta loppuun saakka. Ei siis optimaalisin valinta tähän tilanteeseen :-D. 

Leffan jälkeen saimme kuitenkin tiedon, että tytöt ovat rauhoittuneet hienosti puistoilun ja iltakylvyn jälkeen omiin sänkyihin unten maille, joten pääsimme illallistamaan Kallion Sandroon rauhallisin mielin. Kiva paikka, hyvä ruoka ja paras seura <3!



Kiitos ihanat kummitädit pienen irtioton mahdollistamisesta <3!

lauantai 3. lokakuuta 2015

Taaperotytöt 12-17kk

Alisan ja Ellan 1,5-vuotis päivä oli jo viime viikolla ja vauvavuotena kirjoitetut kuukausittaiset kuulumiset ovat harmittavasti jääneet. Viimeisin kuukausipäivitys on viime maaliskuun alussa 11 kuukauden iässä. Kävimme jo 1,5-vuotis neuvolassa, mutta haluan vielä muistella (sen mitä tosiaan vielä muistaa), kuinka tytöt ovat kehittyneet 12 - 17 kuukautisina.




Alkuun voisin todeta, että tämä puolen vuoden jakso on tuntunut kaikein rankimmalle kaksosten kanssa tähän mennessä. En osaa sanoa, onko syynä meidän parisuhteessa vallinneet erimielisyydet ja sen vaikutukset tyttöihin tai uniongelmat vai Alisan ja Ellan loppumaton tarve olla äidin lähellä ja sylissä vai oman jaksamisen hiipuminen vauvavuoden jälkeen. Veikkaisin kuitenkin, että nämä kaikki yhdessä ovat tuoneet minulle huolta ja riittämättömyyden tunnetta.


Alisa ja Ella ovat olleet terveitä, jos ei lasketa muutamaa flunssaa ja parin päivän kuumeilua. Kuitenkin he ovat olleet itkuisia ja turvallinen ympäristö omassa kodissa on ollut heille kaikkein tärkeintä. Reissut, kokopäiväretket ja yökyläilyt jäivät lähes kokonaan pois, koska huomasimme niiden aiheuttavan vain huonoa mieltä tytöille.



Aloin nukuttamaan kaksosia päiväunille sisälle, omaan sänkyyn toukokuun lopussa eli noin 14kk:n ikäisinä. Tyttöjen päiväunien laatu paranikin heti huomattavasti, kun he saivat paremman asennon mahallaan sänkyyn. Kuitenkin tytöt tottuivat liian hyvin järjestelyyn ja uni ei tule enää päivällä rattaisiin ja autoonkin vain vähäksi aikaa. Toukokuun jälkeen päivämme ovat jakautuneet ennen päiväunia - ja päiväunien jälkeen - aikaan, joka sitoo meitä enemmän kotiin. Pääasia kuitenkin, että tytöt saavat nukuttua…



Yöunien kanssa on ollut aika haastavaa viimeiset puoli vuotta. Alisa ja sitä kautta Ellakin heräilee noin kolmena yönä viikossa. Joskus herääminen on vain pieni itku, joka laantuu selän silityksellä, peiton kohennuksella ja laulavan norsun tuutulaulun käynnistämisellä. Kuitenkin monena yönä Alisa ei tunnu rauhoittuvan millään, vaan heräilee noin 20 minuutin välein levottomana. Minulla onkin mennyt monen monta yötä tyttöjen huoneen sohvalla nuokkuessa, koska tytöt eivät osaa nukkua ja rauhoittua vieressä meidän sängyssä. Syytä tähän yölevottomuuteen en ole saanut selville. Tietysti tytöt kehittyvät niin hurjasti ja oppivat joka päivä uutta, mikä varmasti vaikuttaa yöuniin. Pääsääntöisesti Alisa ja Ella nukkuivat yöunia 19.15 - 07.00.



Lähes kaikki ruoka maistuu tytöille hyvin. Suosikkilisuke on peruna, jonka kanssa esim. lohi on todella herkkua. Kaksoset syövät aamulla ja illalla puuroa, joka edelleen syötetään heille. Lounaaksi on yleensä keittoa (syötettynä) ja illallinen on tyttöjen itse haarukoitava ruoka. Itse syöminen lusikalla ei oikein onnistu edelleenkään.


Pottailun kanssa on tullut paljon takapakkia. Tytöt eivät oikein viihdy potalla, vaan nousevat heti seisomaan ja haluavat pois. Kirjan tai lastenohjelman avulla he saattavat istua potalla yli puolikin tuntia, mutta lopputuloksena on yleensä tyhjä potta. He rentoutuvat heti kun vaippa on takaisin päällä. Olen ottanut asiasta jonkun verran paineita, mutta nyt hetkeen en ole viitsinyt asialla mieltä kuormittaa.



Alisa


Alisa oppi kävelemään vappupäivänä, eli 13kk iässä. Alisa jaksaa kävellä pitkiäkin matkoja, kuten leikkipuistosta kotiin (n. 300m). Hän on tullut huomattavasti rohkeammaksi, kuin vauvavuotena. Hän uskaltaa hakea kontaktia muihin lapsiin ja nauttii huomiosta. 




Alisa on omaksunut luonnostaan isosiskon roolin ja hän pitää liikuttavasti huolta minuuttia nuoremmasta siskostaan. Kun Ella itkee, Alisa vie hänelle leluja tai yrittää rauhoittaa häntä muulla tavoin huomioimalla. Alisa on aika raju otteissaan välillä, mutta osaa pyytää hienosti halaamalla anteeksi, jos on satuttanut tai loukannut siskoaan tai muita. 



Alisa rakastaa edelleen pehmolelujaan ja hänen suosikkinsa on siiliriepu, joka on oltava lähellä nukkumaan mennessä. Hän halailee, silittelee ja nuuhkii pehmoleluja lähes koko ajan pitkin päivää.





Ella


Ellasta on tullut viimeisen puolen vuoden aikana todella paljon varovaisempi vieraiden aikuisten ja lasten kanssa. Ennen Ella oli ennakkoluulottomampi ja pelottomampi, kuin siskonsa. Nykyään Ella kaipaa enemmän äidin syliä ja katsoo epäluuloisempana kauempaa uusia ihmisiä. Myös vieraat rajummin leikkivät lapset pelottavat Ellaa herkästi. Ella pitää ulkona liikkuessa koko ajan äidin kädestä kiinni (ellei ole sylissä). Ella on kuitenkin hurjapäisempi, kuin siskonsa. Tämän huomaa esimerkiksi leikkipuistossa tai Linnanmäen laitteissa.



Ella on hyvin omapäinen ja hän ilmaisee mielipiteensä selkeästi. "Ei oo" ja "Ei tuu" on yleisimmät virkkeet Ellan suusta hänen kanssa keskustellessa. Hänen alahuulensa tulee myös hauskasti esiin, kun joku ei mene Ellan haluamalla tavalla.


Ella oppi kävelemään juhannuksena, eli 15kk iässä. Kävelyn oppiminen on vaikuttanut hänen rohkeuteensa paljon, muttaa hän ei kuitenkaan pidä edelleenkään pitkien matkojen kävelemisestä.


Ellan puhe kehittyi nopeammin, kuin hänen siskonsa. Lempisanoja olivat "tippu", "loppu", "kerttu" (leppäkerttu) ja "ei".



Ensimmäinen puoli vuotta on siis ollut haastava, mutta kuitenkin olen todella iloinen nähdessäni tyttöjen tyytyväisyyden ja omatoimisuuden kasvavan joka päivä. Mitä lähemmäs puolitoistavuotispäivää ollaan tultu, sitä helpommaksi arki on käynyt. Tytöt kommunikoivat heinosti keskenään ja muiden ihmisten kanssa. Heitä on helppompi neuvoa, koska he ymmärtävät kyllä lähes kaiken (toinen asia tietenkin haluavatko he toimia yhteistyössä ;-)). Hetket, jolloin tytöt innostuvat uudesta oppimastaan tuovat tosi paljon iloa. Yksi upea, onnistunut hetki lapsen kanssa päivässä pyyhkii kaikki muut ei niin kivat hetket pois mielestä! Sillä jaksaa taas pieniä vastoinkäymisiäkin :-).