Kiitollisuutta

Olimme eilen ultrassa ja huomenna alkaa rv 36. Olin tosi pettynyt äitiyspolikäynnin jälkeen, koska a-vauva oli edelleen perätilassa. Se taas tarkoittaa suunniteltua sektiota, jota alettiin varaamaan rv 39+6! Ihmettelin, että miksi näin myöhään - varsinkin kun tulossa on kaksoset? Sovimme sitten, että emme varaa vielä aikaa, vaan katsomme asiaa uudelleen seuraavalla kerralla puolentoista viikon päästä. Tähän asti on ollut puhetta sektiosta viikolla 38, joten olin orientoitunut erilaiseen aikatauluun.

Varmasti tämä odotteluturhautuminen on tuttua monelle odottavalle äidille. Miten se onkin niin hankalaa odottaa kärsivällisesti? Kuitenkin kyse on lopulta vain muutamista päivistä...

Nyt keskityn ajattelemaan kiitollisena kuinka hyvin koko raskaus on tähän asti mennyt. Olen ollut hyvinvoiva ja pystynyt liikkumaan loppuun asti. Olen välttänyt pitkät oleskelut sairaalassa ennen laskettua aikaa. Vauvat ovat kasvaneet tasaisesti ja kaikki näyttäisi olevan heillä kunnossa ja he ovat nyt hyvän kokoisia jo, eivätkä todennäköisesti tarvitse tehohoitoa syntymän jälkeen. Sehän se on kaikkein tärkeintä nyt ja siitä kiitollisena käyn nyt kärsivällisenä odottamaan vielä hetken ennenkuin tapaan rakkaat lapseni.