Blogin ensimmäinen vuosi

Blogini on päässyt yhden vuoden ikään! Jee :-)! En rehellisesti sanottuna uskonut, että tulisin pitämään blogiani näin aktiivisesti vuoden ajan. Kuitenkin tämä uusi harrastus on koukuttanut minut ja ehdottomasti haluan jatkaa postauksien jakamista ja erityisesti kehittää valokuvaustaitojani. Blogin nykyistä simppeliä simppelimpää ulkoasua voisi myös muokata, mutta koodaustaitoni ovat olemattomat. Paljon on opittavaa siis…

Ensimmäiset puoli vuotta en kirjoitellut säännöllisesti ja tyttöjen ensikuukausi meni kaikkea uutta ihmetellessä, mutta nyt kesäkuusta eteenpäin olen löytänyt aikaa kirjoittaa, suunnitella ja ottaa valokuvia. Kuinka ihania muistoja tämän blogin avulla onkin jäänyt talteen! En usko, että olisin muistanut ottaa näin paljon valokuvia tytöistä tai muistaisin jälkeenpäin asioita, joita meille on tapahtunut tai miten olen milläkin hetkellä asiat kokenut.

Muistojen tallentamisen lisäksi tärkeä blogin kirjoittamismotivaattori on myös oma upea mummoni, joka lukee blogia todella ahkerasti omalla ipadillään ja pysyy kärryillä meidän elämässä, vaikka asuukin kauempana. Hänen arkeaan piristää erityisesti vauvapostaukset, joita hän esittelee ylpeänä ystävilleen. Tietysti myös vanhempani ja ystäväni kuuluvat lukijoiden joukkoon, joten hekin tietävät kuulumisiamme viimeistään täältä seuraten. Toivoisin jaksavani kirjoittaa myös englanniksi, jotta mm. tyttöjen kummitäti ymmärtäisi. Ehkä jossain vaiheessa, vaikka sitten lyhennettynä versiona.

Kun itse bloggaa, niin tietysti tulee seurattua aktiivisesti myös muiden blogeja. Vuosi sitten en vielä tiennyt juuri mitään tästä ihanasta blogimaailmasta. Nyt saan uusia ideoita, piristystä, vertaistukea ja inspiraatiota viikoittain muista blogeista. Päivitän tässä lähipäivinä luettelon säännöllisesti seuraamistani blogeista, niin tekin löydätte siitä ehkä jotain uusia seuraamisen arvoisia tuttavuuksia :-).

Välillä mietin omaa ja erityisesti tyttöjen yksityisyyttä. Paljonhan on ollut esillä se, kannattaako omien lapsien kuvia jakaa somessa ja mitä haittaa siitä voi heille olla tulevaisuudessa. Varsinkin asia mietityttää, koska he eivät itse siihen voi vaikuttaa tai sanoa mielipidettään asiaan. Olen itse aika avoin persoona ja tähän mennessä kuitenkin bloggaaminen ja kuvat ovat tuoneet vain positiivisia asioita elämäämme. En osaa pelätä tai olla huolissani. Toivottavasti tämä on hyvä ratkaisu.

Yksi mukavimpia hetkiä vuoden aikana oli, kun sain viestin vastasyntyneen lapsen äidiltä. Hänen poikansa oli syntynyt samanlaisen käden kehityshäiriön kanssa, kuin meidän Ella. Hän oli löytänyt blogini ja heidän koko perheensä oli saanut sen kautta rohkaisua uuteen ja hämmentävään tilanteeseen. Tuli niin hyvä mieli :-)!

Kaiken kaikkiaan voin siis olla vain tyytyväinen, että tulin aloittaneeksi täällä! Onko teillä toiveita millaisia postauksia haluaisitte jatkossa lukea?