Tänään tulee kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun menimme kihloihin. Mieheni kosi minua työreissun jälkeen yllättäen ja vastasin heti myöntävästi.
Kolme vuotta myöhemmin vietämme kihlajaispäivää mökillä vauvojen kanssa entistä rakastuneempina. Kolmessa vuodessa on tapahtunut paljon: olemme muuttaneet uuteen kotiin, menneet naimisiin, molemmat ovat vaihtaneet työpaikkaa jo useampia kertoja ja tietenkin perheemme on kasvanut kahdella tyttärellä.
Vuosiin on mahtunut myös paljon haasteita ja epävarmuutta tulevasta. Työtilanteet ovat aiheuttaneet huolta ja lisänneet taloudellista epävarmuutta. Yhdessä olemme kuitenkin tukeneet ja tsempanneet vuorotellen toinen toisiamme. Jokaisesta tiukasta paikasta ollaan selvitty ja jotenkin asiat ovat vaan järjestyneet .
Itselleni avioliitto on tuonut tiettyä varmuutta siitä, että tulemme todella olemaan yhdessä koko loppuelämän. Olen ollut melko itsenäinen ja itsekäskin, mutta vähitellen olen oppinut ajattelemaan ja puhumaan meistä yhtenä. On helpottavaa tietää, että minulla on aina mies tukena, mitä ikinä tapahtuukin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti