Kotijuhannus

Minulla on usein tapana miettiä merkkipäivinä ja juhlapyhinä, mitä on tapahtunut vuotta - tai muutamaa vuotta aikaisemmin samaisena päivänä. Viime juhannuksena tytöt olivat melkein kolme kuukautta ja vietimme juhannusta kotona koleassa säässä, koska miehelläni taisi olla muutama työvuoro juhannuspyhinä. Valmistelimme tulevia tyttöjen ristiäisiä ja kävimme pienellä luontoretkellä Alisaa ja Ellaa kantorepussa kantaen. 

Kaksi vuotta sitten juhannuksena olimme ystäväni mökillä ja lapsista ei ollut vielä tietoakaan. Minä harmittelin, kun kuukautiseni alkoivat taas ja en vielä silloin tiennyt, että ne tulivat olemaan viimeiset pitkään aikaan :-).

Tänä juhannuksena tytöt ovat jo reippaita taaperoita ja kolmas lapsi kasvaa kovaa vauhtia mahassa. Aika ihmeellistä! Kuvista tuon kehityksen näkee hienosti - ihania pikku pulleroita tytöt vielä vuosi sitten olivat :-)!

Olimme tänä vuonna juhannusaaton ystävien luona Espoossa, jossa teimme hyvää pizzaa, grillasimme flank stakea ja herkuttelimme omatekoisella jäätelöllä. Ihania herkkuja ja hyvää seuraa!

Loppujuhannuksen suunnitelmat menivätkin sitten uusiksi, kun Alisalle nousi kuume aattoiltana. Vietimme sitten loppuviikonlopun sisätiloissa lepäillen. Lauantain sadeilmakin sopi hyvin makoiluun. Sunnuntaina pääsin aurinkoon vähän pihahommiin. Meillä on kaikki suunnitelmat pihassa vielä ihan kesken ja tänä kesänä olisi tarkoitus saada ainakin etupiha laatoitettua ja pihavalaistusta asennettua.

Vietimme siis rennon juhannuksen, kuten toivoimmekin. Ei kiirettä, ei aikataulupaineita - näin oli hyvä, tänä vuonna!

Kotihiirulaiset

Suunnitelmissa oli mökkeillä tänä juhannuksena vanhempieni mökillä, mutta päätimme jäädä nyt kotiin omalla porukalla. Olimme juuri vajaan viikon mökillä tyttöjen kanssa ja lopputuloksena sekä vanhemmat, että lapset olivat entistä väsyneempiä. Valitsimme siksi tylsän, mutta tässä elämäntilanteessa rentouttavamman tavan viettää juhannusta. Kotona oleminen tuntuu tytöistä olevan nyt kaikkein parasta, joten kuuntelemme nyt heidän toiveitaan.

Vauvavuotena pääsimme mukavasti mökkireisuille ja kävimme muutamalla ulkomaan matkalla vaivatta. Vuoden ikää lähestyessä ja sen jälkeen tytöt ovat kuitenkin olleet todella kiukkuisia ja epätyytyväisiä matkakumppaneita. 10kk iässä tehty Alicanten reissu oli melko haastava ja lennot menivät tytöillä itkiessä. Sen jälkeen tehdyt kevään mökkireissut ovat myös menneet aika huonosti ja tytöt eivät ole saaneet nukuttua kunnolla päivällä tai yölläkään.

Minua tilanne harmittaa kyllä, koska pienet reissut piristävät arkea ja olen aina tottunut tekemään ulkomaan matkoja säännöllisesti. Kuitenkin tosiaan tyttöjen hyvinvointi ja tarpeet ovat nyt ykkössijalla ja varmasti pääsemme vielä mukaville perhelomille, kun tytöt ovat isompia ja viihtyvät yötä myös kodin ulkopuolella. Siihen asti koitamme keksiä kotona kaikkea kivaa tekemistä ja teemme pieniä puolipäiväretkiä lähiympäristöön :-).

Mukavaa ja rentouttavaa juhannusta teille kaikille kotona, mökillä tai reissun päällä :-)!!!

Monikkokarnevaalit

Kaksosten ja kolmosten perheille tarkoitetut Monikkokarnevaalit järjestettiin viime lauantaina upeassa säässä Linnanmäellä. Osallistuimme Monikkoperheyhdistyksen 20-vuotisjuhlavuoden kunniaksi järjestettyyn tapahtumaan yhdessä ystäväni, hänen pienten kaksostyttöjen ja heidän kummitätinsä kanssa.

Aloitimme päivän lounaalla Tokoinrannan Cafe Pirittassa. Ulkona oli vielä hieman liian viileää, joten valtasimme sisältä yhden kulman tuplavaunuinemme. Liikkeellä oli paljon muitakin pieniä lapsia ja ystävälinen henkilökunta otti meidät hyvin vastaan. Kävimme ennen Pirittassa usein, kun asuimme vielä Helsigissä hyvän tunnelman ja koiraystävällisyyden takia. Ruoka oli maistuvaa, ulkona soitti livebandi ja tunnelma edelleen kohdillaan. Ella ja Alisa maistoivat elämänsä ensimmäiset ranskalaiset oman lounaansa jälkeen. Taisi maistua tytöille :-).

Lounaan jälkeen kärräilimme Töölönlahdella, jotta tytöt saisivat ottaa päiväunet ennen Lintsille siirtymistä. Alisa ei kuitenkaan päässyt reilun tunnin yrittämisen jälkeen uneen, joten päätin luovuttaa. Pelkäsin kovasti käyntimme jäävän lyhyeksi tyttöjen nukkumattomuuden takia, mutta tytöt jaksoivatkin mielettömän virkeinä ja iloisina ihmisvilinää ihmetellen.

Nappasimme pääovelta kivat monikkoperhetuotekassit ja siirryimme jonottamaan monikkojen Suomen ennätyskokoontumiseen, joka järjestettiin takana Estradilla.

Uusi Suomen ennätys toteutui, kun paikalle saapui 650 kaksosta tai kolmosta perheineen. Paikalla arvioitiin olevan noin 1600 monikkoperheisiin kuuluvaa ja lisäksi Linnanmäki oli avoinna kaikille asiakkaille. Huvipuisto oli siis tupaten täynnä ja tytöillä riitti ihmeteltävää.

Tytöt kokeilivat ensimmäistä kertaa pinkkiä avoautoa, joka oli Ellasta tosi jännittävä. Alisaa alkoi auton keinuminen muutaman sekunnin jälkeen jo jännittää.

Päivä oli kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut. Oli hassua, miten jännittävää oli nähdä muita eri-ikäisiä kaksosia ja kolmosia livenä. Tytöt jaksoivat todella kivasti ilman päikkäreitäkin ja oli ihanaa nähdä taas ystävää ja hänen suloisia tyttäriä.

Loistava kesäpäivä sai arvoisensa lopetuksen, kun kokoonnuimme naapurin ladyjen kanssa istumaan iltaa ihanien herkkujen ääreen :-P. 

Tuottelias päivä officella

Minä ja ystäväni olemme melko mahdottomia opiskelijoita ja olemme onnistuneet venyttämään opintojamme naurettavan pitkään. Olemme samassa veneessä tällä hetkellä opintojen loppuun saattamisen suhteen - minä kirjoitan opinnäytetyötäni ja hän viimeistelee graduaan.

Huomasin muutama viikko sitten Me naiset-lehdessä jutun, jossa pieni joukko toisilleen ennestään tuntemattomia ihmisiä kokoontui samaan tilaan opiskelemaan ja tekemään etätöitä yhdessä. He olivat löytäneet toisensa muistaakseni Facebookista, jossa tapahtuman järjestäjäisäntä oli julkaissut kutsun. Isäntä järjesti yhteisen toimistopäivän kotonaan tarjoten keittolounaan pientä maksua vastaan.

Päivän ideana oli kookoontua yhteen, koska yhdessä kirjoittaminen on tehokkaampaa ja silloin muihin epäolellisiin asioihin keskittyminen on epätodennäköisempää, kuin yksin kotona kirjoittaessa. Päivä oli jaettu 45 minuutin työosuuksiin ja 15 minuutin taukoihin, jolloin saattoi olla kevyttä taukojumppaa ja latautumista seuraavaan kirjoitusosuuteen. Lisäksi jokainen kertoi vuorollaan tauon aikana lyhyesti, mitä seuraavan kirjoitusosuuden aikana tulisi tekemään. Päivän jälkeen haastateltavat osallistujat kertoivat kokeneensa ryhmätekemisen erittäin posiviisena ja saaneensa aikaan enemmän, kuin yksin.

Olin lehtijutun jälkeen vakuuttunut, että työtapa saattaisi sopia myös minulle ja ystävälleni, joten päätimme kokeilla sitä kahdestaan. Pidimme ensimmäisen työpajapäivän ystäväni kotona. Alkuun hukkasimme yhden 45 minuutin työjakson kuulumisten vaihtoon, mutta sen jälkeen pidimme todella hyvin kiinni suunnitellusta aikataulusta. Olin todella positiivisesti yllättynyt, kuinka tällainen jaksotus ja pienet tauot säännöllisesti lisäävät tuottavuutta ja selkeyttä kirjoittamiseen. Tavoitteiden kertaaminen tauon aikana seuraavalle kirjoitusjaksolle tuo itselle selkeän kuvan ja auttaa tavoitteen hahmottamisessa. Lisäksi kirjoittamisinto kasvaa, kun kuulet ystävän näppäimistön nakutuksen vieressä. Kirjoittamispäivä menee rattoisammin ystävän kanssa, yhdessä nautittu lounas on herkullisempaa, oma lopputyö etenee ja samalla saa vaihdettua kuulumisia.

Suosittelen yhteistä työpajakirjoituspäivää kaikille yhdessä tuttujen tai tuntemattomien kanssa. Me jatkamme ystäväni kanssa kirjoituspäivien pitämistä kesän aikana, sillä molempien töiden _täytyy_ olla valmiina elokuussa. Tsemppiä kaikille muille kirjoitustöiden ääressä vielä ahertaville ja onnittelut jo keväällä valmistuneille! Kyllä mekin täältä vielä tullaan :-)!

Korkeasaaressa

Aloitimme kesäkuun retkellä Korkeasaaren eläintarhaan yhdessä ystäväperheen kanssa. Ovet aukesivat vasta kymmeneltä, joten aikataulumme oli hieman tiukka ja yritimme nähdä mahdollisimman paljon ennen lapsien lounas- ja päiväuniaikaa. Tytöt jaksoivat olla innostuneita ja kiinnostuneita eläimistä noin 45 minuuttia, joten loppujen lopuksi pidempi aika ei olisi muuttanutkaan mitään.

Erityisen hienosti näimme kissaeläimiä, jotka olivat virkeinä jalkeilla ja tulivat moikkaamaan meitä ihan häkkien etuosaan. Tytöt ihmettelivät leijonaa ja tiikeriä ihan läheltä suu supussa, eivätkä tajunneet vielä pelätä ollenkaan. Seuraavana päivänä kotona tutusta eläinkirjasta he huomasivat ihan ensimmäisenä juuri leijonan ja tiikerin. Olisikohan ne oikeasti voineet jäädä live-kohtaamisesta niin hyvin pienen ihmisen mieleen…?

Vaunussa istuminen alkoi tuntua tytöistä tylsälle jo apinatalon jälkeen, joten pieni möyriminen isossa hiekkalaatikossa ennen lounasta oli tyttöjen mieleen.

Olimme suunnitelleet piknik-lounasta ulkosalla ja Korkeasaaressa löytyykin todella hyviä eväiden nauttimispaikkoja grillausmahdollisuuksineen. Ulkona oli kuitenkin niin tuulista ja kylmää, joten päädyimme syömään lounasta sisätiloissa.

Sitten koittikin jo uniaika… Kiitos M&O&O kivasta seurasta ja mieleisestä elämyslahjasta <3! Ensi vuonna taas uudestaan!

Äidin pikku apulaiset

Viime kuukausina meidän arjen haastavin juttu on ollut saada aikaa ja rauhaa kotitöille. Tytöt ovat erittäin huomionhakuisia ja he haluaisivat minut koko ajan heidän kanssaan lattialle leikkimään. Äidin ruoanlaitto keittiössä on heidän ykkösinhokkinsa. Pyykkien viikkaaminen ja lajittelu, sekä imurointi on vielä menettelee ja saan yleensä ne tehtyä ilman suurempia itkuja.

Monet kerrat olen vaipunut epätoivoon ruokaa laittaessa, kun molemmat tytöt itkevät jaloissa kyyneleet silmissä haluten huomiotani. Joskus tyynnyttelin heitä leipäpalalla tai muulla pikkusyötävällä, jotta saan kaiken nopeasti valmiiksi. Joskus nostan sen itkuisemman lapsen syliin, jonka seurauksena toinen hermostuu enemmän. Kahden kantaminen sylissä ruokaa laittaessa on vain sula mahdottomuus.

Olen viime viikkoina yrittänyt ottaa tytöt mukaan kotiaskareisiin ja huomannut, että he nauttivat yhdessä tekemisestä. He jaksavat keskittyä hetken aikaa vispilällä vispaamiseen lattialla ja minä ehdin sillä välin saada ruoanlaiton hyvin alkuun. Ennen yritin aina saada heidät pois keittiöstä ja keskittymään omiin leikkeihin, mutta lopputulos oli yleensä huono. 

Astianpesukoneen tyhjennys onnistuu myös hienosti ruokailuvälineiden osalta. Nykyään tytöt hyökkäävät heti haarukoiden ja veitsien kimppuun, kun astianpesukoneen luukku avautuu. 

Kauppakassien tyhjennys on myös tytöistä tosi mukavaa. Litran maitotöllikin nousee joskus kassista äidin tai isin ulottuville. Vahvoja tyttöjä :-)!

Tosi mukava alkaa opettelemaan kotitöiden tekemistä yhdessä, vaikka siihen menisikin puolet enemmän aikaa kuin itse tehdessä. Pääasia on, että tytöt saavat huomiota, ovat tyytyväisiä ja kotihommat tulee tehdyksi.