Äidin pikku apulaiset

Viime kuukausina meidän arjen haastavin juttu on ollut saada aikaa ja rauhaa kotitöille. Tytöt ovat erittäin huomionhakuisia ja he haluaisivat minut koko ajan heidän kanssaan lattialle leikkimään. Äidin ruoanlaitto keittiössä on heidän ykkösinhokkinsa. Pyykkien viikkaaminen ja lajittelu, sekä imurointi on vielä menettelee ja saan yleensä ne tehtyä ilman suurempia itkuja.

Monet kerrat olen vaipunut epätoivoon ruokaa laittaessa, kun molemmat tytöt itkevät jaloissa kyyneleet silmissä haluten huomiotani. Joskus tyynnyttelin heitä leipäpalalla tai muulla pikkusyötävällä, jotta saan kaiken nopeasti valmiiksi. Joskus nostan sen itkuisemman lapsen syliin, jonka seurauksena toinen hermostuu enemmän. Kahden kantaminen sylissä ruokaa laittaessa on vain sula mahdottomuus.

Olen viime viikkoina yrittänyt ottaa tytöt mukaan kotiaskareisiin ja huomannut, että he nauttivat yhdessä tekemisestä. He jaksavat keskittyä hetken aikaa vispilällä vispaamiseen lattialla ja minä ehdin sillä välin saada ruoanlaiton hyvin alkuun. Ennen yritin aina saada heidät pois keittiöstä ja keskittymään omiin leikkeihin, mutta lopputulos oli yleensä huono. 

Astianpesukoneen tyhjennys onnistuu myös hienosti ruokailuvälineiden osalta. Nykyään tytöt hyökkäävät heti haarukoiden ja veitsien kimppuun, kun astianpesukoneen luukku avautuu. 

Kauppakassien tyhjennys on myös tytöistä tosi mukavaa. Litran maitotöllikin nousee joskus kassista äidin tai isin ulottuville. Vahvoja tyttöjä :-)!

Tosi mukava alkaa opettelemaan kotitöiden tekemistä yhdessä, vaikka siihen menisikin puolet enemmän aikaa kuin itse tehdessä. Pääasia on, että tytöt saavat huomiota, ovat tyytyväisiä ja kotihommat tulee tehdyksi.