Porvoossa

Kävimme viime viikolla pitkästä aikaa hyvän ystäväni ja hänen perheensä luona Porvoossa. Olikin ollut jo kova ikävä ja hänen poikansa oli ennättänyt jo kasvaa isoksi pikkumieheksi ja oppia kävelemään. Kohta juhlitaankin jo hänen yksivuotissynttäreitä.

Tytöt ihastuivat tietysti heille uusiin, vieraisiin leluihin ja hienoon leikkinurkkaukseen, joka oli sisustettu kivasti portaiden alle.

Lounaaksi talon isäntä oli kokannut todella maukasta bouillabaisse-keittoa. Tytöille iski vähän äidin läheisyyden kaipuu kesken ruokailun, mutta onneksi varasylejäkin oli saatavilla. 

Aurinkoinen hymypoika oli oppinut hienosti peruuttamaan portaita alaspäin. Peruutusvaihde laitettiin päälle jo todella hyvissä ajoin ennen tulevaa portaikkoa.

Kävimme pienellä vaunulenkillä aika lämpimässä syyssäässä. Ihmettelimme toisen kasvukauden aloittaneita voikukkia, ihastelimme kauniita syksynlehtiä ja aina niin idyllistä vanhaa kaupunkia.

Nämä ystävien treffipäivät antavat tosi paljon virtaa, vaikka ovatkin nykyään todella erityyppisiä. Enää ei istuskella tuntikaupalla saman kahvikupin ääressä pohtimassa maailman menoa. Kaikenlaisia keskeytyksiä tulee koko ajan ja molemmat äidit suhaavat lastensa kanssa yrittäen pitää heidät tyytyväisinä erilaisin keinoin. Siinä sivussa sitten vaihdetaan kuulumisia ja juodaan kahvia.

On aika ihanaa, että on näin hyvä ystävä, joka elää samaan aikaan arkea pienen lapsen kanssa. Tässä me kasvetaan äideiksi yhdessä.